sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappumunkit


Vappu on täällä, ja mikä sopisikaan tähän päivään paremmin kuin munkkien paistaminen. Ulkona sataa monessa paikassa lunta, mutta onneksi tämä vapun aktiviteetti suoritetaan sisätiloissa. Huomenna voi sitten mennä munkinsulatuskävelylle aurinkoisille kaduille. 

12 isoa tai 24 pientä munkkia

2 ½ dl maitoa
½ pkt hiivaa
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
1 muna
7
–7 ½ dl vehnäjauhoja
100 g voita

Paistaminen:
700-900 ml rypsiöljyä (tai vastaava määrä kookosrasvaa)
Pinnalle:
sokeria


Sulata voi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Ripottele hiiva maitoon ja sekoita, kunnes se on liuennut kunnolla. Lisää joukkoon sokeri, kardemumma, suola ja muna. Lisää jauhot pienissä erissä alkuun puuhaarukalla sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa mukaan voisula, ja tämän jälkeen loput jauhot. Kohota taikinaa noin 45 minuuttia, tai kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Leivo taikinasta pitkä tanko ja jaa se 12–24 osaan siitä riippuen, minkä kokoisia munkkeja haluat paistaa. Huomioi, että munkit kasvavat sekä kohottamisen että paiston yhteydessä, joten tee niistä tässä vaiheessa haluamaasi munkkikokoa pienempiä. Jätä taikinasta pieni nokare koekappaleeksi paistovaiheeseen.

Pyöritä taikinasta käsiesi välissä pyöreitä pullia. Jos haluat tehdä rinkilöitä, työnnä pullan läpi sormi ja heiluta sormea, kunnes aukko on venynyt riittävän suureksi. Tällä tavalla rinkilöistä ei ehkä tule tasapaksuja, mutta toisaalta saumakohta ei repeä. Anna munkkien kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

Kohotus silottaa munkkien kauneusvirheet
Laita laakeaan teräskattilaan öljyä, ja kuumenna se 180 asteiseksi. Selviät ilman paistomittariakin; öljy on tarpeeksi kuumaa kun se alkaa liikkua. Öljy on oikean lämpöistä, kun koeapala paistuu kypsäksi minuutissa. Lämpötilaa on hyvä säätää paiston aikana, sillä liian kylmässä öljyssä munkki painuu kattilan pohjalle, ja  liian kuumassa pinta tummuu ennen kuin munkki ehtii kypsyä sisältä.

Ei mikään kevyt herkku! Öljypullo ennen ja jälkeen paiston.
Laske munkki öljyyn varovasti käsilläsi. Paista koosta riippuen 1-3 munkkia kerrallaan. Kun ensimmäinen puoli on ruskistunut kunnolla, käännä munkki reikäkauhalla tai haarukalla toisinpäin. Kypsyvän puolen ruskistumisen näkee hyvin munkin reiästä, kuten alla olevassa kuvassa. Kun munkin molemmat puolet ovat kypsiä, nosta munkit lautaselle talouspaperin päälle hetkeksi.


Pyörittele munkit sokerissa heti kun pystyt käsittelemään niitä sormissasi. Sokeri tarttuu pintaan parhaiten heti tuoreeltaan. Anna munkkien jäähtyä vielä hetki, ja herkuttele hyvällä omallatunnolla. Lisäpisteitä saat, jos syöt munkin nuolematta huulia välissä.


Hyvää vappua!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Parvekeviljely huhtikuussa

Huhtikuu lähestyy loppua, vaikka lähes päivittäin sataneesta lumesta, rännästä ja rakeista ei äkkiä arvaisi. Maaliskuussa kylvetyt kasvit ovat jo mukavan kokoisia, joten on aika koulia ne, eli siirtää isompiin astioihin kasvamaan.



Taimet voi koulia heti kun sirkkalehtien, eli taimen ensimmäisten lehtien jälkeen seuraava lehtipari on kasvanut. Osassa kasveistani oli vielä vain sirkkalehdet, eikä ihan pienimmistä tomaateista kaikki selvinneet siirrosta.

Koulitessa taimet kannattaa siirtää purkkiin, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan ulos. Tällä kerralla taittelin vessapaperirullista ja munakennon keskustoista purkkkeja. Puutarhamyymälöissä myydään myös valmiita maatuvia turveruukkuja. Olen käyttänyt kermaviili- ja jogurttipurkkejakin, ja ne toimivat vallan mainiosti.

Koulittavat taimet on hyvä kastella päivää ennen koulintaa. Irrota taimet juuripaakusta ja tartu sormilla kiinni yhden taimen lehdestä. Istuta ne sitten yksitellen omiin ruukkuihin, tai yhteen isompaan. Multaan tehdään kolo ja taimi asetetaan koloon. Multa tiivistetään kevyesti, mutta kehittyvien juurien tulee kuitenkin saada ilmaa.



Juuria ei kannata laittaa kaksinkerroin. Leikkaa mieluimmin osa juuresta pois, jos juuristo on liian pitkä. Sijoita taimet valoisaan paikkaan, mutta vältä suoraa auringonvaloa. Pidä taimet tasaisen kosteana. Taimille voi toisinaan antaa myös todella mietoa ravinneliuosta veteen sekoitettuna.

Koulinnalle vaihtoehtona on harventaminen. Poista heikot tai ylimääriset taimet pois, jotta vahvemmat saavat tilaa. Helpoiten harventaminen onnistuu, kun taimet ovat vielä pieniä, eikä niillä ole pitkiä juuria.


Monilla kasveilla on kumppanuuskasveja. Tällaiset kasvit auttavat tuholaisten torjunnassa ja/tai houkuttelevat pölyttäviä hyönteisiä. Voimakkaalta tuoksuvat yrtit ja samettikukka pitävät monet tuhohyönteiset, kuten kirvan, loitolla. Yrteistä vielä ehtii kylvää ainakin basilikaa ja minttua. Kattavan listauksen kumppanuuskasveista löysin tarhuri.fi-sivulta.

Itse olen aiempina vuosina kärsinyt ainakin harsosääskistä, vihannespunkista ja viime vuonna suuresta määrästä kirvoja. Tänä vuonna keskitän siis tarmoni niiden torjumiseen, ja aikeenani on ostaa samettikukkia, vaikka en niiden ulkonäöstä niin pidäkään. Pääasia, että hartaudella kasvatetuista taimista saa myöhemmin kesällä satoa.


Ensi kuussa pääsekin jo toivottavasti laittamaan taimet multaan ja ulos. Lasitus parvekkeella aikaistaa hiukan ulos siirtoa. Avomaalle tai avonaiselle parvekkeelle viedessä lämpötilaa joutuu tarkkailemaan enemmän. Etelään suuntautuvalla parvekkeellani on iltapäivisin varsin lämmin, joten ilolla odotan kun saan sinne pitkään jatkuneen talven jäljeen jälleen väriä.

Huhtikuussa:
  • Muista kastella ja huolehdi riittävästä valon määrästä
  • Käännä ruukut parin päivän välein, jotta taimet kasvavat tasaisesti
  • Kouli isompiin ruukkuihin
  • Kylvä siemenet, joiden aikataulu on huhtikuussa
  • Siivoa parveke talven jäljiltä

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ihana maapähkinäwokki


Arkiruoan kanssa ajautuu monesti noudattamaan helppojen, jo kokeiltujen ruokien kaavaa. Ostoslistalle päätyy tuttuja ruoka-aineita, joista valmistuu nopeita ruokia työpäivän jälkeen. On kuitenkin virkistävää valmistaa välillä uusia ruokia, reseptiä seuraten tai ilman valmista ohjetta.

Saan välillä "maku-inspiraatioita", kun kaupassa ostoshihnalla on edellisen asiakkaan basilika, jonka tuoksusta tulee hillitön himo saada pestoa. Tai ajatuksiin tulee omenapiirakka, jota on pakko leipoa että ajatuksesta pääsee eroon. Tällä kertaa inspiraatio syntyi maapähkinävoista ja nuudeleista, ja lopputuloksena oli erittäin mainio maapähkinäwokki.


Aina ruoka ei onnistu ja toisinaan ilman ohjetta tehdessä päädyn tekemään liian pieniä annoksia. Tässä wokissa kaikki oli kuitenkin kohdallaan: nopeus, maku ja annoskoko. Maapähkinävoista tulee ihanan täyteläinen maku, jota lime mukavasti taittaa. Kasviksia kannattaa kypsentää vain hetki, jotta niihin jää hyvä purutuntuma.

Maapähkinäwokki kolmelle

125 g nuudeleita
300 g tofua
2 porkkanaa
½ paprika
2 kevätsipulia
½ dl suolapähkinöitä
3 - 4 cm pätkä inkivääriä
puolikkaan limen mehu

Kastike:
2 rkl maapähkinävoita (makeuttamatonta)
½ rkl kalakastiketta
½ rkl soijakastiketta
1 rkl öljyä
1 rkl vettä
(ripaus chiliä)


Tee ensin kastike. Lämmitä maapähkinävoita ja vettä muutama sekunti mikrossa, jotta saat siitä helpommin käsiteltävää. Lisää kala- ja soijakastike sekä öljy ja sekoita tasaiseksi. Mausta halutessasi ripauksella chiliä.

Kuori porkkanat ja leikkaa niistä tikun mallisia. Suikaloi myös paprika ja viipaloi kevätsipuli. Kuori ja raasta tai pilko inkivääri pieneksi. Leikkaa tofu haluamasi malliseksi. Tofua kannattaa kuivata talouspaperilla painellen, jotta siitä tulee paistaessa rapeampaa.



Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Paista tofua korkeareunaisella paistinpannulla tai wokkipannulla muutama minuutti melko kuumalla lämmöllä, jotta saat pinnasta kauniin ruskean. Laske hiukan lämpöä, lisää porkkanat ja paprikat ja paista vielä hetki. Lisää inkivääri, maapähkinäkastike sekä kypsät, valutetut nuudelit ja sekoita hyvin. Lisää vielä kevätsipuli ja pähkinät, ja mausta valmis wokki limen mehulla.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Muistojen maanantai: Berliini 2/2

Muistojen maanantain edellisessä Berliini-osiossa kerroin matkasta yleisesti. Tänään luvassa on kuvasaldoa sunnuntain pyöräilyn varrelta sekä aamiaista, joka saa kuolan valumaan vielä jälkikäteenkin.

Matkan toisena päivänä vuokrasimme polkupyörät. Pyörien päivävuokra on noin 10-12€, ja niitä saa vuokrattua lähes mistä vain. Omamme löytyivät heti hotellin takana olevasta kioskista. Takuumaksu oli 50€, josta pyörien vuokra vähennettiin kun ne palautti.

Rakastan aamiaisia ja etenkin pannukakkuja. Pyörät vuokrattuamme poljimme heti aamusta Distrikt coffee -kahvilaan. Kahvila aukesi kymmeneltä ja olimme siellä ehkä 15 yli. Pääsimme suoraan pöytään, mutta meidän jälkeemme tulleet odottelivat noin 10 - 20 minuuttia vapautuvia pöytiä. Nälkäisenä kannattaa suunnata paikan päälle heti avautumisen aikaan, tai huomattavasti myöhemmin, jos kadulla jonottaminen ei kuulosta houkuttelevalta.

En huomannut ottaa kahvilasta kuvaa, koska ruoka vei kaiken huomioni. Olin lukenut, että tarjolla olevat piimäpannukakut ovat hyviä, eikä yksikään kuulemani kehu todellakaan ollut väärässä! Pannukakkuannokseen kuuluu banaania, sitrustahnaa, granolaa, marjahilloa sekä ranskankermaa. Annos oli valtava ja piti nälän loitolla pitkälle iltapäivään.

Puolisoni valitsema uppomuna-savulohi -leipä näytti ja maistui myös erinomaiselta. Paikan hintataso oli hiukan kallis, mutta kuitenkin jokaisen käyttämäni euron arvoinen. Kahvi oli myös todella hyvää, joskin aamukahvinsa tavallisesti ämpäristä juovalle yksi kuppi oli melko pieni.



Vuokraamamme pyörät olivat kohtalaisen hyväkuntoiset ja niissä oli kolme vaihdetta. Berliini osoittautui hyväksi pyöräilykaupungiksi, jossa uskaltaa liikkua ilman että pitää pelätä henkensä puolesta. Liikuimme alueilla, joissa ei ollut suuria korkeuseroja ja pyöräilijät oli huomioitu erinomaisesti; pyöräkaistat löytyvät lähes joka kadulta. Eräällä kapealla tieosuudella takaa tuleva raitiovaunu jopa hidasti jotta ehdimme alta pois, eikä liiskannut meitä autojen väliin. Pyöräilykypäriä ei ollut, mutta vaijerilukon sai mukaan, joten pyörän pystyi jättämään turvallisesti kun sitä ei hetkeen tarvinnut.

Distrikt coffeesta suuntasinne Tiergarten- puistoon. Puisto on leveydeltään 3 kilometriä ja korkeudelta yhden kilometrin, joten kävellen siellä voisi kuluttaa päivän jos toisenkin. Pyöräillen puistosta näki kuitenkin melko kattavan osan. Kevät oli Berliinissä huomattavasti Suomea pidemmällä, mutta puisto ei vielä ollut täydessä kukoistuksessa. Puiston potentiaalin näki kuitenkin jo silmuilla olevien puiden ja kukkivien narsissien keskellä.


Puiston lounaispuolella on Berliinin eläintarha, joka on eläinlajeissa mitattuna maailman suurin ja pinta-alallisesti suurimpien joukossa. Tällä kertaa aika ei riittänyt siellä vierailuun, mutta onneksi puisto tarjosi muutakin. Etenimme pääpiirteittäin idästä lähteen puiston pohjoispuolta ja takaisin itään eteläpuolen kautta. Puistossa on useita pieniä vesistöjä ja puiden takaa saattoi löytää yllättäviä rakennuksia, kuten liittopresidentin valtavan edustusasunnon.

Keskellä puistoa, Grosser Stern -aukiolla, kohoaa Saksan yhdistymissotien kunniaksi pystytetty 67 metriä korkea muistomerkki. Aukio on itä-länsi -suunnassa kymmenen kilometrin pituisen katuosuuden varrella ja muistomerkki on melkoisen vaikuttava näky auringon säteiden osuessa kultaiseen yläosaan.


Viimeisenä aamuna ennen Zalando Outletiin matkaamista suuntasimme aamiaiselle House of Small Wonder -ravintolaan. Valitsin paikan pääasiassa sen sisäänkäynnistä näkemäni kuvan perusteella, ja tälläkin kertaa paikan valinta osui nappiin.


House of Small Wonder oli ruoan puolesta siitä mainio paikka, että vaikka itse voisinkin elää pelkillä aamiaisruoilla, oli kello jo lähempänä yhtätoista ja seuralaiseni kaipasi jotakin ruokaisampaa. Listalta löytynyt Katsu Don sisälsi japanilaista porsaanleikettä, riisiä, kevätsipulia, haudutetun munan sekä kaalia. Nälkä lähti tällä annoksella erinomaisesti.


Omille lautasilleni valitsin granolaa, turkkilaista jogurttia ja hedelmiä sekä mantelicroissantin. Granola oli mukavan rapeaa ja hedelmät maistuivat tuoreilta. Ravintola oli melko täynnä, mutta ruoka tuli pöytään alle 5 minuutissa. Henkilökunta palveli japanilaisen kohteliaasti ja hyvällä englannin kielellä. Huomionarvoista on, että ravintolassa hyväksytään vain käteinen. Siitä kyllä mainitaan vielä alaovella, mutta paikka on niin lumoava, että informaatio saattaa mennä ohi.




Sisäänkäynti on melko huomaamaton
Rakkain matkakohteeni Euroopassa on Lontoo. Berliini kuitenkin vaikutti kohteelta, jonne todennäköisesti tulen vielä menemään. Lyhyen lentomatkan vuoksi ja kaupungin valtavan koon ansiosta siellä on nähtävää vielä monen matkan edestä. En kuitenkaan todennäköisesti pysty vastustamaan House of Small Wonderia, joten matkan tulee olla tarpeeksi pitkä, jotta voin antaa muillekin ravintoloille mahdollisuuden!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Täytetyt suklaamunat

Näin töhnämunien ohjeen ensimmäisen kerran viime keväänä, reilusti ennen pääsiäistä. Nauroin nimelle ja linkitin yhden ohjeen ystävälleni. Ajatus jäi kuitenkin itämään, ja tein niitä pääsiäisenä päivälliselle, edelleen nimelle naureskellen. Myöhemmin kuulin niiden olevan vuoden 2016 pääsiäisen hitti, joten olin siis kerrankin trendikäs, vahingossa tietysti.

Tänä vuonna nimi ei enää hihitytä niin paljon, mutta en kyllä jaksa kuin ihmetellä kuka sen on keksinyt, ja miksi. Käytän huomattavasti mieluummin jotakin muuta nimitystä, jonka assosiaatio ei ole niin... no, iljettävä.


Viime vuonna täytin munat maitosuklaamoussella (1 dl kuohukermaa ja 50 g maitosuklaata), mutta tänä vuonna kaapissa käyttöään odotti valkosuklaa, joten muuntelin hiukan ohjetta ja tein valkosuklaamoussea. Tällä kertaa täytteestä tuli valkosuklaasta huolimatta hiukan vähemmän makea, mikä sopi omaan makuuni paremmin. Tein suklaamunat arkiviikolle osuneena syntymäpäivänäni, ja koska rakastan lemon curdia, lisäsin sitä moussen keskelle lusikallisen. Moussea riittää noin 5 suklaamunan täytteeksi.

50 g maustamatonta tuorejuustoa
65 g valkosuklaata
1 dl kuohukermaa
4 tl lemon curdia

Sulata valkosuklaa ja sekoita se tuorejuuston kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele suklaaseokseen. Pursota suklaamunat lähes täyteen, laita keskelle vajaa teelusikallinen lemon curdia ja pursota moussea vielä reunoille. Anna jähmettyä jääkaapissa ainakin tunti.


Suklaamunista saa yläosan pois seuraavasti: Kuumenna terävä juuresveitsi veden alla ja kuivaa se. Varovasti halkaise yläosa noin korkeudelta. Mikäli suklaamunassa on yllätys, tee aukosta tarpeeksi suuri, jotta saat lelun ulos. Viime vuosina kaupoissa on näkynyt myös leluttomia suklaamunia, jotka sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

Jos suklaamunien sisällä oleva suklaamousse tuntuu liian makealta ajatukselta, voi ne täyttää oikeastaan millä vain. Pannacotta tai limettiposset taitaa olla ensi pääsiäisen valintani.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Muistojen maanantai: Berliini 1/2

Olen kuullut useita kertoja hehkutusta Berliinistä, mutta en ole erityisesti suunnitellut sinne matkustamista. En tiedä onko se johtunut kaupungin yllä olevasta hipsterimaineesta, vai siitä että aina on ollut muita kohteita joissa vierailla. Kun lentotarjouksia tutkiessa vastaan tuli halvat lennot (84€, Airberlin) ja töistä järjestyi yksi vapaapäivä, oli matkan varaaminen nopea päätös.
Matkaa etukäteen suunnitellessa kävi selväksi, että tulen pitämään kaupungista. En ollut juuri uhrannut ajatuksia koko maalle, mutta nyt mielikuvaksi muodostui ajatus kaupungista, jossa ruoka on halpaa ja aamiaista tai brunssia saa useista paikoista lähes koko päivän ajan. Unelma paikka ruoan rakastajalle siis!

Berliiniin lentää Helsingistä vain kaksi tuntia, eli se osoittautui loistavaksi kohteeksi viikonloppumatkalle. Lentomme oli perillä lauantaina aamulla ja paluu lähti takaisin maanantaina illalla. Perilläoloaika oli siis kolme kokonaista päivää. Lauantaina vietimme aikaa Mitten alueella ja valtiopäivätalon lähistöllä. Sunnuntaina vuokrasimme pyörät ja kiertelimme Tiergarten-puistossa ja sen lähialueilla. Maanantaina lähdimme itään, Wrangelkiezin kautta Alexanderplazille ja Mitten kautta takaisin hotellille. Kolme melko erilaista päivää siis. Sää oli onneksi myös suosiollinen ja lauantai helli meitä jopa yli 20 asteen lämmöllä.

Valtiopäivätalo
Aikaisen menolennon ja myöhäisen paluulennon vuoksi valitsimme hotellin päärautatieaseman vierestä, josta oli suora bussiyhteys lentoasemalle. Hotelli (Motel One) oli hyvä, edullinen ja siisti. Aamupala ei kuulunut hintaan, emmekä sitä hotellilla myöskään syöneet.
Hotellihuone oli suurempi kuin mistä maksoimme, ja saimme parvekkeen sisäpihan puolelle

Osasin kuulemani perusteella odottaa, että Berliinissä uusi ja vanha kohtaa. Tuntui silti melko pysäyttävältä katsella sodassa rei'ille ammuttuja rakennuksia. Pidän vanhojen rakennusten säästämisestä ja joidenkin rakennusten kohdalla tuntui hiukan surulliselta, että ne oli päästetty tai jätetty niin huonoon kuntoon. Oli myös outoa nähdä vallattuja vanhoja tehtaita ja autioita kerrostaloja vieri vieressä uutuuttaan hohtavien talojen kanssa.

Toisinaan nurkan takana odotti myös omalla tavallaan pysäyttäviä rakennuksia, kuten alla oleva
Ruine der Franziskan­er Klosterkirche -kirkko. 1250 vuonna rakennetusta kirkosta oli jäljellä vain osa seinistä ja silti sen joskus olemassa olleen mahtavuuden pystyi näkemään. Matkan jälkeen selvitin, että suuri osa kirkosta tuhoutui toisen maailmansodan lopussa. Raunioiden sisällä olevat karvapallot ovat muuten osa jotakin modernia taidenäyttelyä.



Maanantaina aamusta suuntasimme Zalando Outletiin, joka sijaitsi hiukan hämmentävällä alueella, erikoisessa miljöössä. Outletissa alennukset taisivat olla 20-70% välillä ja valikoima oli melkoisen kattava. Suurin yksittäinen osa-alue oli kengät. Myytävät vaatteet oli jaettu kokojen mukaan, joten samaa paitaa saattoi olla vain yksi, tai neljä eri koossa.


Kohtalaisen lähellä Zalandon Outletia oli Burgermeister, jonka olin bongannut netistä aiemmin, ja jonka olin kirjoittanut muistiin sanoilla "Burgers to die for". Hampurilaiset olivat kyllä erittäin hyviä, ja miljöö rautatieaseman alla sopi fiilikseen hyvin. Burgermeister on tehnyt hampurilaisia jo 11 vuotta, ja koska valikoima oli pienehkö, oli ruoka hyvää ja sen sai jonosta huolimatta nopeasti. Palvelu oli myös asiallista ja sujui moitteettomasti englanniksi. Päädyimme tilaamaan vain hampurilaiset, mutta vastapäisen miehen juustoranskalaiset saivat ylimääräisen kuolan valumaan. Maistamatta niitä itse, suosittelen kuitenkin kokeilemaan.

Burgermeisterin lisäksi kävimme illallisella toisessa burgeriravintolassa. Peter Pane -ravintolan nimi saattoi olla se, joka huomion herätti, mutta ravintola osoittautui kyllä ihan kohtalaisen hyväksi löydöksi. Päivän kävelyn jälkeen teki mieli jotakin "kevyempää", joten molempien lautaselle päätyi sämpylätön hampurilainen.

Ravintolassa oli ilta-aikaan käytössä illallismenu, jolla sai 7,90€ plus hampurilaisen hinnalla juoman (alkoholillinen tai -ton) sekä lisukkeet. Tilasin bataattiranskalaiset, mutta tarjoilija palasi hetken päästä ja kertoi niiden loppuneen. Muutin tilausta ja kun ruoat tulivat pöytään, tuli hetkellinen hämmennys. Puolisoni oli tilannut omat ranskalaiset, joiden lisäksi saimme jaetut ranskalaiset, eli yhteensä kolmelle hengelle. Laskun loppusumma oli kuitenkin ihan oikea, joten suurta vahinkoa ei tullut, vaikka paljon jäikin syömättä.

Sekä alkoholillinen (kuvassa vasen), että alkoholiton (oikealla, "mojito") drinkki olivat hyviä, samoin kaikki lautasilla ollut. Palvelu sunnuntai iltana oli kyllä ystävällistä, mutta ranskalaissekaannuksen kanssa hiukan hämmentävää. 


Ensi viikolla palaan vielä Berliiniin, ja kerron parhaista pannukakuista, jotka olen koskaan syönyt. Kuvasaldona myös kaunein kahvila, jossa olen koskaan käynyt sekä pyöräretken löytöjä Tiergartenista.


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Korvapuusti padassa

Rakastuin päätäpahkaa pataleipiin sellaista ensimmäistä kertaa kokeiltuani. Aiemmat kirjoitukset niistä löytyy täältä ja täältä. Kun vastaan tuli patapuusti, oli sanomattakin selvää että kokeiluun menee. Idea on hiukan eri kuin pataleivässä. Leipätaikinan annetaan tekeytyä yön yli, kun taas pullataikina on valmis alle tunnissa. Loppu on kuitenkin samankaltainen: pata uuniin kuumenemaan, taikina kuumaan pataan ja annetaan padan tehdä taikojaan.

Korvapuustit ovat (olleet) mustikkapiirakan kanssa yksi niistä perinteisistä leivonnaisista, jota en ole tahtonut muokata modernimmaksi tai terveellisemmäksi. Olen leiponut solmupullia, tuorejuustolla täytettyjä pullia ja voisilmäpullia. Korvapuusti on kuitenkin yli kaikkien, koska kaneli ja sokeri on se niiden juttu. Korvapuustit kuuluu muuten ehdottomasti leipoa oikeaan voihin. Käytän aina leivonnassa voita, enkä koskaan leivontamargariinia, mutta näiden kanssa se pitää huomauttaa erikseen.

Patapuusti on ihan yhtä hyvää kuin pienet korvapuustit, mutta kuitenkin hiukan erilaista. Yhden pullan tekeminen on ainakin vaivattomampaa kuin useiden pienten. Sama huumaavan ihana tuoksu tulee kuitenkin niin padasta kuin pelliltäkin, ja molempia tekee mieli hotkia kuumana.

2 dl maitoa
20 g tuorehiivaa
¾ dl sokeria
½ tl suolaa
1½ tl kardemummaa
5 – 5½ dl vehnäjauhoja
50 g voita

Täyte:
75 g voita
½ dl sokeria
1½ tl kanelia

Ota taikinan ja täytteen voi huoneenlämpöön puoleksi tunniksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää sokeri, suola ja kardemumma. Alusta suurin osa jauhoista taikinaan ja lisää huoneenlämpöinen voi. Vaivaa loput jauhot taikinaan. Taikina saa jäädä hiukan löysemmäksi kuin normaalisti.
Laita taikina vedottomaan paikkaan kohoamaan (esimerkiksi mikroon) noin 40 minuutiksi, tai kunnes se on kunnolla kohonnut.


Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja laita kannellinen pata sinne lämpiämään. Vaivaa taikinaa reilusti jauhotetulla alustalla hetki. Sekoita keskenään huoneenlämpöinen voi, sokeri ja kaneli. Venyttele tai kauli taikina levyksi, ja annostele puolet täytteestä levyn toiseen reunaan. Käännä taikina kaksikerroin ja sitten vielä kaksikerroin.

Venyttele taikina uudestaan levyksi ja lisää loput täytteestä levyn toiselle puolelle. Taittele kahdesti kaksin kerroin ja muotoile taikinasta pallo siten, että saumat jäävät alapuolelle. Voitele pulla kananmunalla ja koristele raesokerilla. Anna pullan levätä noin 10 minuuttia.

Ota kuumentunut pata uunista ja laita pulla sinne. Paista kannen alla noin 40-50 minuuttia, kunnes pulla on kauniin ruskea ja kypsä. Anna pullan jäähtyä muutama minuutti padassa ja nosta sitten tasolle jäähtymään kunnolla. Leikkaa pulla hyvin jäähtyneenä. Paras veitsi leikkaamiseen on terävä sahalaitainen veitsi.