kotiliesi

torstai 30. maaliskuuta 2017

Päiväretki Luukkiin



Ulkoilimme viime viikon lauantaina Nuuksiossa Luukin ulkoilualueella. Reitiksi valikoitui ympyräreiteistä pisin, joka on 8,6 kilometriä. Muutamalla lisäpätkällä matkaksi tuli yhteensä noin 9,5 – 10 kilometriä. Luukkia sanotaan yhdeksi pääkaupunkiseudun suosituimmista ulkoilualueista, mutta ainakin maaliskuisena, hiukan harmaana, lauantaina reitin sai kulkea hyvinkin rauhassa. Vastaantulijoita oli vain noin kymmenkunta.

Kuljimme reitin vastapäivään Luukin kartanolta lähtien, ja alkumatkalle valittiin Reitti 2000 osuus. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen taputeltiin toisiamme selkiin, kun oli tullut pakattua matkaan nastat kenkiin. Omani ostin vasta aiemmin samalla viikolla, ja kyllä oli erinomaisesti käytetty 11 euroa. Ilman niitä olisi todennäköisesti tullut muutama nyrjähtänyt nilkka, parisuhdekriisi ja vain noin kilometrin lenkki. Polut olivat siis umpijäässä. Tuntuu hassulta luottaa kengissä oleviin 10 nastaan, mutta niin ne vain toimivat. Jos siis päädyt reitille talvella, ota nastat mukaan. Mieluummin pakkaa ne mukaan turhaan, kuin taistelee peilijäällä.


Reitin ainoa ikävyys tuli vastaan taukopaikalla. Tarkoituksena oli pitää ruokatauko Halkolammenojan taukopaikalla, mutta siellä ei ollut polttopuita. Siirryimme Halkolammen taukopaikalle, jossa lopputulos oli sama. ”Ei talvikunnossapitoa” -kyltti selitti tilannetta hiukan, mutta kyllä harmitti. Kyseinen tieto olisi voinut lukea jossakin aiemminkin, esimerkiksi nettisivuilla. Ehkä maininta olikin, mutta emme sitä kyllä huomanneet. Nuotiopaikalla puita etsi muutama muukin harmistunut ulkoilija.


Ajatuksena oli tehdä ruokaa avotulella, mutta onneksi mukaan oli pakattu myös Happy stove. Laitteen ideana on helppo kasattavuus ja nopea tulenteko. Kuivien puiden puuttuessa saimme tulen hädin tuskin sytytettyä kosteilla risuilla. Ruokalajiksi oli, ehkä onnekkaasti, valikoitunut tortillapitsat. Pitsat onnistuivat ihan hyvin. Liika pienelle alueelle kohdistunut lämpö hiukan poltti osan pohjista, mutta saatiinpahan syötyä. Makkaroiden paistaminen kuumaksi asti olisi voinut olla hiukan haasteellisempaa.

Yleisiä huomioita reitistä: Hauklammen itäpuolella on puolivälissä kiva kallio eväiden syöntiin (ei taukopaikkaa, eli ei tulentekomahdollisuutta). Halkolammenojan taukopaikalla on pieni pukukoppi, eli ranta on siinä kohtaa todennäköissei uimakelpoinen.

Jos kesällä pitäisi valita, niin uimaan menisin mielummin Kaitalammelle kuin Luukinjärvelle tai Halkolammelle, jos ihan maisemien perusteella paikan valitsee. Kaitalammen ja Kaitalammenlahden taukopaikoilla on laituri, ja talvella myös polttopuita (ainakin tällä kertaa olisi ollut). Kaitalammensuon näköalapaikka oli etenkin talvella melko mitäänsanomaton.

Reitin varrella on hyvin vessoja, ja auton voi pysäköidä useampaan paikkaan. Maasto oli helppokulkuista, ja nousuja ja laskuja tuntui olevan hiukan vähemmän kuin muilla Nuuksion rengasreiteillä. Polut olivat melko leveitä ja ilmeisesti hiekkapohjaisia. Reitin kartta löytyy ainakin täältä: http://www.hel.fi/static/liv/2014/luukki.pdf

Nuuksio on siitä mukava, että pääkaupunkiseudulla asuville se on lähellä, ja kyllä siellä tuntee olevansa tarpeeksi metsässä. Pilveisenä pivänä laskeutuvien lentokoneiden jylinä kuuluu kyllä hyvinkin läheltä, mutta onneksi metsän muut äänet, korpit ja pikkulinnut kuuluvat useammin. 

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Arkilasagne

Lasagne on mielestäni aina ollut melko samalla viivalla makaronilaatikon ja kinkkukiusauksen kanssa: hyvää, mutta ei lempiruokaa. Itse tehtyjen ruokien listalle se muutti kesäkurpitsalasagnen muodossa, jolloin lasagnelevyt korvataan kesäkurpitsaviipaleilla. Sen jälkeen olen kokkaillut nacho- ja tortillalasagnea ja nyt uusimpana kokeiluna uuniin päätyi rieskalasagne.


Rieskalasagneen tulee vain yksi kastike ja uuniaika on noin 25 minuuttia - erinomainen arkiruoka siis. Rieskoista tehty lasagne on hiukan kuivempaa kuin perinteisellä menetelmällä valmistettu, mutta ei suu Saharaa syödessä muistuta kuitenkaan. Lisäsin lasagnen puoliväliin ohuen kerroksen juustoraastetta pitämään kerrokset kasassa. 

1 pss Fazerin rieskoja
400 g naudan jauhelihaa
2 kevätsipulia tai 1 keltasipuli
400 g tomaattimurskaa
1½ dl kermaa
1 dl vettä
1 tl sokeria
½ tl suolaa
½ tl juustokuminaa
½ tl savupaprikaa
2 tl oreganoa
150 g juustoraastetta
öljyä vuoan voiteluun

Ruskista jauheliha pannulla ja lisää sipuli. Paista hetki ja lisää mausteet, tomaattimurska, kerma sekä vesi. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Voitele uunivuoka öljyllä ja annostele pohjalle muutama kauhallinen kastiketta. Lisää yksi rieska ja painele sitä hiukan. Lisää kastiketta ja rieskoja vuorotellen, kunnes kastike loppuu. Päällimmäiseksi kerrokseksi jää ohuesti kastiketta.

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes juustoraaste on ruskistunut. Vuoan voi paiston puolivälissä peittää foliolla, jos rieskojen paljaat reunat ruskistuvat liikaa.


Vinkki: lasagnesta saa kasvisversion samalla tavalla kuin perinteisestä lasagnestakin, eli tekemällä kastikkeen pelkistä kasviksista tai soijarouheesta. Jauhelihan voi korvata myös broilerin jauhelihalla, jolloin joukkoon sopii pesto ja osan juustosta voi vaihtaa fetajuustoon.



Valmiiseen pöytään on nyt myös Instagramissa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Herkullinen välipala helposti

Tällä kertaa aiheena ei ole resepti, vaan tuotesuositus. Talven alussa ihoni nimittäin tyypilliseen tapaan kuivui ja googlailin hiukan vaihtoehtoja. Sisäiset avut kuulostivat toimivammilta ja päädyin kaivamaan kaapin perältä Omegat ja toisesta kaapista siemennäkkäripussin.
Olen pidemmän aikaa roikuttanut kokeiltavien-listallani siemennäkkäriä ja kun töiden kautta sain valmiin sekoituksen, ei tekosyitä enää ollut. Risentan siemennäkkärisekoitus on gluteeniton ja lähestulkoon lisää vain vesi -periaatteella. Sekoitukseen lisätään siis kuumaa vettä ja vähän öljyä. Seoksessa on muun muassa psylliumia ja 10 minuutin turvotuksen aikana massasta tulee kasassa pysyvää.

Koko sisällysluettelo on auringonkukansiemen, seesaminsiemen, kurpitsansiemen, pellavansiemen, psyllium ja chiansiemen. Ei siis suolaa, eikä lisäaineita. Kuten edellisessä postauksessa kirjotin, joskus on mukava mennä sieltä, mistä aita on matalin. Tämän tuotten kanssa menen sieltä mielelläni, kun vältyn useiden eri pussien kanssa mittailulta. Välipalat menevät siihen kategoriaan, jossa en juuri jaksa nähdä vaivaa, vaan käytän aikani mielummin päivällisen kanssa.

Ohjeessa neuvotaan levittämään seoksen uunipellille ja kaulitsemaan paperien välissä tasaiseksi. Ensimmäisellä kerralla tein niin, mutta sen jälkeen olen lusikoinut seosta pellille kasoiksi ja tasoittanut lusikalla. Päälle olen ripotellut sormisuolaa. Tätä siemennäkkäriä paistetaan 175 asteessa 40-50 minuuttia tai kiertoilmalla 150 asteessa noin 45-55 minuuttia.

Siemennäkkärin tekeminen ei varmasti ole mitään ydinfysiikkaa, vaikka ostaisikin kaupasta siemenet erikseen. Valmiin sekoituksen käyttö on kuitenkin kivaa etenkin, jos tahtoo kokeilla näkkäriä ostamatta montaa erilaista pussia, tai jos on toisinaan laiska niin kuin minä.
Postausta ei ole tehty yhteistyössä Risentan kanssa.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kielen mennessään vievä meetvurstipiiras

Löysin tämän ohjeen jo vuosia sitten, mutta viime aikoina se on jäänyt uusien tulokkaiden jalkoihin. Puolisoni pyysi tekemään tätä pitkästä aikaa, ja hyvä että pyysi. Piiras on helppo tehdä (taidan sanoa näin useimpien ohjeiden kohdalla), eikä vaadi kovin kummallisia aineksia. Sinappijauhetta voi käyttää, mikäli sitä kaapista löytyy, mutta ostoksille ei tarvitse lähteä, koska tavallinen maun mukainen sinappi käy varsin hyvin. Meetvurstin olen monesti korvannut salamilla, mutta oikeastaan mikä tahansa mausteinen makkara käy: salami, meetvursti, chorizo tai miksipä ei vaikka soijachorizo.
Täytteen voi sekoittaa yhdessä kulhossa vähemmän tiskiä tyytyväisempi kokkaaja.
Alkuperäisellä ohjeella Pastanjauhantaa-blogissa iloitaan kesän kypsistä tomaateista, mutta maistuu tämä talvellakin. Talvella tomaatit eivät toki maistu juuri miltään, mutta silloin tällöin voi tehdä poikkeuksen ja ostaa niitä silti. Etenkin tämän piirakan kanssa. Kirsikkatomaateissa on myös monesti edes hiukan enemmän makua.

Tällä kertaa piiras löysi tiensä lautaselle ihan tavallisena keskiviikkona, joten käytin hyväkseni pakastealtaan valmista piirakkapohjaa. Suolaisten piirakkapohjien kohdalla myönnän muutenkin olevani yleensä melko laiska, ja suosivani hyväksi havaittua valmista pohjaa. Säästää aikaa, eikä ole niin "paha ostos", kuin täydet einesruoat. Välillä voi mennä sieltä mistä aita on matala, koska liika kriittisyys ja täydellisyyden tavoittelu ruoanlaitossa syö ainakin toisinaan omaa motivaatiotani.

Piiras on todellinen lihan rakastajan päiväuni, eikä varmasti terveellisimmästä päästä. Tähän pätee myös sama kriittisyyden vähentäminen, sillä eipä kai maailma kaadu jos toisinaan syö hiukan epäterveellisemmin. Huomenna sitten taas jotakin muuta niin pysyy tasapaino yllä. Pidemmittä puheitta, täältä tulee sudennälkäpiirakka!

piirakkapohja oman maun mukaan
täyte:
1½ tl sinappijauhetta tai 1 tl sinappia
2 tl sokeria
1/2 dl ketsuppia
3-4 tomaattia tai 2 kourallista kirsikkatomaatteja
100 g meetvurstia
3 dl juustoraastetta
suolaa ja pippuria maun mukaan
yrttejä, esimerkiksi oreganoa, rosmariinia tai timjamia (kuivatut käyvät hyvin)

Tee pohja makusi mukaan ja esikypsennä sitä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tee sillä välin täyte. Sekoita kulhossa ketsuppi, sinappijauhe/sinappi ja sokeri. Pilko pestyt tomaatit pienehköiksi paloiksi ja poista osa keskustoista. Suikaloi meetvursti pieneksi ja lisää tomaattien kanssa ketsuppiseokseen. Mausta seos ja lisää vielä juustoraaste.

Kumoa täyte esipaistetulle pohjalle ja paista vielä noin 25–30 minuuttia, kunnes pinta hiukan ruskistuu.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Uunissa paahdettu mysli


Olen tehnyt myslin itse varmaankin yli 6 vuotta. Vuosien aikana se on epäonnistunut kahdesti: ensimmäinen oli kun paahdoin sitä uunissa liian pitkään ja se kärvähti, toisella kerralla laskin pellin epähuomiossa juuri käytössä olleelle kuumalle hellan levylle, jolloin se myös kärähti. Ei muuten tuoksu hyvälle!

Jos kuitenkin on paistoajan ja laskutason kanssa tarkkana, ei epäonnistumisesta ole vaaraa ja paahtuva mysli tuoksuu hyvälle. Myslin aineksien määrät voi mitata silmämääräisesti sinne päin ja ”täytteeksi” voi valita mitä vain omaan suuhun sopivaa. En ehkä lähtisi valitsemaan pekonia tai papuja, mutta tiedättehän, mysliin sopivia makuja. Yleensä laitan erilaisia pähkinöitä/mantelia ja siemeniä. Isommat pähkinät kannattaa pilkkoa hieman pienemmiksi. Toisinaan olen käyttänyt kuivattuja hedelmiä ja luksuskerroilla pienen määrän suklaata. Erinomainen yhdistelmä on muuten kuivatut karpalot ja valkosuklaa. Välillä ripautan paahtuvan myslin päälle kanelia tai vaniljaa.

Hiutaleiksi sopii oikeastaan kaikki. Teen pääsääntöisesti Myllyn Parhaan isoista kaurahiutaleista ja kaapista löytyvistä pikakaurahiutaleista. Tällä kertaa mukaan pääsi myös spelttiä. Tästä määrästä syntyy noin 1 litra valmista mysliä.

1 dl öljyä
3 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
10 dl hiutaleita
1 dl murskattuja pähkinöitä tai manteleita
1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
½ dl seesaminsiemeniä
½ dl chiansiemeniä
kuivattuja hedelmiä/marjoja

Mittaa kattilaan öljy ja siirappi. Lämmitä miedolla lämmöllä hetki, kunnes saat seoksesta tasaista. Mittaa sillä välin kulhoon hiutaleet, siemenet ja pähkinät. Kaada öljyseos kuiviin aineisiin ja sekoita huolellisesti. Kumoa seos pellille ja paahda 175 asteessa noin 15 minuuttia. Sekoita muutaman kerran paiston aikana. Huomaa, että mysli kypsyy nopeimmin yleensä reunoilta, joten seosta kannattaa siirrellä reunoilta keskelle.


Paistoajan loppuvaiheessa kannattaa olla tarkkana, sillä mysli ruskistuu nopeasti. Malta kuitenkin paahtaa vaalean ruskeaksi, jotta ylimääräinen kosteus haihtuu ja myslistä tulee rapeaa. Jos käytät hedelmiä tai suklaata, lisää ne täysin jäähtyneen myslin joukkoon. Nauti mysli jogurtin tai maidon kanssa. Tai suoraan purkista jos oikein kova himo iskee.