kotiliesi

perjantai 24. helmikuuta 2017

Uunimunakas

Munakas on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella nerokas ruoka. Munia on (meillä ainakin) aina kaapissa ja täytteeksi käy oikeastaan mikä tahansa. Munakas on myös edullinen ruoka, valmistuu nopeasti ja pitää nälän pitkään loitolla. Lokeroin sen kategoriaan terveellinen, vaikka ravitsemusohjeet ovatkin munien käytöstä montaa mieltä, lähinnä keltuaisen sisältämän kolesterolin vuoksi. Perusterveelle sen ei pitäisi olla kuitenkaan merkittävän haitallista.

Ruokamotivaation puuttuessa tein munakasta vaivattomuuden houkuttelemana lounaaksi lähes viikoittain melko pitkään, jolloin tuli totaalinen kyllästyminen, vaikka täytteitä vaihtelinkin. En ole vieläkään päässyt yli kyllästymisestä, enkä syö kovin mielelläni perinteisellä tavalla tehtyä munakasta, mutta ratkaisu pulmaan onkin uunimunakas.

Uunimunakkaassa on edelleen pannulla tehdyn munakkaan nerokkuus täytteiden varianssista, mutta rakenteesta tulee huomattavasti kuohkeampi. Uunimunakkaan teko kestää vain hiukan pidempään kuin pannulla paistaessa, joten tämä on edelleen oikein hyvä ja nopea arkiruoka. Luksusta tähän voisi saada esimerkiksi lusikoimalla pari teelusikallista crème fraîchea tai tuorejuustoa täytteiden sekaan.


5 kananmunaa
2 rkl maitoa
½ tl paprikajauhetta
ripaus suolaa
mustapippuria
sipulia, kinkkua, meetvurstia, nakkeja. paprikaa, tomaattia tai juustoraastetta

Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Lisää maito, suola ja mausteet. Voitele uuninkestävä pannu vuoka ja kumoa munaseos siihen. Lisää täytteet ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Täytteet voi valita mielen mukaan. Yksi tykkää sienistä, toinen makkarasta, kolmas pelkästä juustosta. Tällä kertaa pannuun päätyi kevätsipuli, meetvurstia ja juustoraastepussin loppu.



Tarjoile raikkaan salaatin tai leivän kanssa. Parasta uunituoreena.



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Paprika-tomaattikeitto ja polentaleipä

Kasvissosekeittoni ovat yleensä muotoa "mitä jääkaapista löytyy". Jos heittäydyn luovaksi, saatan paahtaa kasvikset uunissa, mutta yleensä keitän kaikki kattilassa ja soseutan. Uusimmassa Maku-lehdessä (01/17) oli marokkolainen tomaatti-paprikakeitto, joka vaikutti kiinnostavalta. Muokkasin ohjetta hiukan ruokavalioon sopivaksi ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Keitto on mausteinen, mutta ei polttavan tulinen. Mukavaa vaihtelua keittorintamalle.

1 prk / 150 g paahdettuja paprikoita (säilyke)
½ prk (n. 200 g) vihreitä linssejä vedessä (säilyke)
500 g tomaattimurskaa
2 kevätsipulia
2 tl öljyä
1 tl juustokuminaa
½ tl kanelia
2 tl harissa-tahnaa
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
Smetanaa

Huuhtele linssit ja paprikat kylmällä vedellä. Paloittele paprikat pienemmiksi ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää mausteet. Kuumenna hetki sekoitellen. Lisää paprikat, linssit, sipuli, tomaattimurska ja vesi sekä liemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla noin 20 minuuttia. Soseuta keitto ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria.

Tarjoile smetanan ja polentaleivän kanssa.



Maidoton polentaleipä

 dl kaura- tai soijamaitoa
1 kananmuna
20 g voita
100 g polentajauhoja
2 rkl jauhoja
¾ tl leivinjauhetta
¼ tl ruokasoodaa
2 rkl sokeria
½ tl suolaa

Sekoita kananmuna, maito ja sula voi hyvin keskenään. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-maitoon. Sekoita huolellisesti, mutta mahdollisimman vähän. Kaada öljyttyyn vuokaan (noin 10 cm x 15 cm), tai esimerkiksi valurautapannulle. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes leivän pinta on hiukan ruskettunut. Leipä on parhaimmillaan lämpimänä.



Keitto on fodmap-sopiva, mutta chilipitoisen harissa-tahnan kanssa kannattaa olla varovainen.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Uusi yöpöytä

Otsikko johtaa tällä kertaa hiukan harhaan, koska kyseessä ei todellisuudessa ole uusi huonekalu, eikä se ole kyllä varsinaisesti yöpöytäkään. Oikeasti otsikon pitäisi olla ”vanha tuoli”. Kyseessä on siis sänkyni viereen tammikuun alussa muuttanut tuoli. Näin vanhan puutuolin yöpöytänä joskus jo aikoja sitten, mutta tähän asti sellaiselle ei ole ollut mahdollisuutta. Aiempi asunto oli vuonna 2013 rakennetussa modernissa talossa, johon kuluneet huonekalut eivät jotenkin istuneet. Makuuhuone oli myös todella pieni ja kun vaihdoimme isompaan sänkyyn, jonka alla on säilytyslaatikot, kävi selväksi, että yöpöydän pitää olla liikuteltava. Päädyin silloin Jyskin Grindsted-pöytiin. Yöpöydän funktiona on kuitenkin ollut lähinnä olla puhelimen, eli herätyskellon säilytyspaikka.



Nykyinen talo on rakennettu lähes 60 vuotta sitten ja asunto on paikoitellen maalipinnoilta kulunut, etenkin ikkunankarmeistaan. Kun sitten joulukuun lopulla avasin sanaisen arkkuni ja puolisoni vanhemmat saivat tietää tuolihaaveesta, järjestyi tuoli eteen hyvinkin nopeasti. Sain heillä ulkona somisteena olleen tuolin meille. Kevyen harjauksen ja muutaman viikon kuivattelun jälkeen tuoli muutti uuteen tehtäväänsä. Ja se saa jäädä. Epäilin pohjasävyä hiukan liian tummaksi, mutta omaan silmään se näyttää kivalta ja täyttää edelleen kriteerin liikuteltavuudesta, eikä vaikeuta pääsyä laatikoille. Joskus pienet muutokset tekevät todella iloiseksi!




Pöytävalo ja herätyskello ovat Clas Ohlsonilta, pahvilaatikko Tigerista.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Terveelliset kaurapannarit

Pannukakut ovat viikonloppujeni suosikkiaamiainen. Voisin syödä niitä vaikka viikon jokaisena päivänä, jos suurin osa ohjeista ei olisi a) epäterveellisiä b) aikaa vieviä tai c) vaatisi niin paljon eri raaka-aineita. Löysin jo aikaa sitten kaurapannarit ja rakastuin. En koskaan syttynyt banaanilettuihin, koska ne maistuvat pääasiassa juuri siltä mitä niissä onkin, eli banaanilta. Kaurapannareihin tulee kyllä banaania, mutta nämä eivät silti maistu ällöttäviltä. Ainekset löytyvät usein kaapista ja mikä parasta, näillä pysyy nälkä paremmin pois kuin amerikkalaisilla pannukakuilla.
Mikähän siinä on, että arkena kello kuudelta aamiainen ei maistu, vaikka olisi nälkäkin. Viikonloppuna taas aamuisin voisi hyvin syödä puolikkaan hevosen. Sanoisin siis rakastavani aamiaista, mutta en arkipäivien. Arkena syön aamiaisen vasta työpaikalla koneen ääressä, ja pyrin pääsemään helpolla. Teen monesti smoothien mukaan ja syön sen kanssa esimerkiksi siemennäkkäriä tai leivän. Toisinaan laiskottaa ja ostan työpaikan kahvilasta valmiin täytetyn leivän. Hyviä vaihtoehtoja saa heittää ilmoille, nimimerkillä vaihtelua kaipaava.

Kahvia koskee sama aamujen erojen outous. Arkena en voi kuvitellakaan juovani kahvia ennen kymmentä, mutta viikonloppuisin kahvi uppoaa hyvin aamiaisen rinnalla. Teen kanssa samaa ongelmaa ei ole koskaan ollut.

Näiden pannareiden kanssa suosikki on tällä hetkellä lemon curd tai mansikat. Tai lemon curd ja mansikat. Sellaisenaankin ne ovat hyviä, mutta yleensä kaipaan suolaisten ja makeiden lettujen ja pihvien kaveriksi päällisiä. Vain itselle tehdessä puolitan ohjeen ja käytän yhden kananmunan. Toisinaan lisään taikinaan ripauksen kanelia tai kardemummaa. Osan hiutaleista voisi korvata myös tattarilla tai speltillä. Olisipa jo lauantaiaamu!

Kaurapannukakut noin 12 kappaletta

2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 banaania
3 kananmunaa

Mittaa kaurahiutaleet kulhoon. Sekoita niiden joukkoon leivinjauhe ja suola. Kuori banaanit, taita palasiksi ja pudota ne kulhoon. Riko kananmunat banaanien ja kaurahiutaleiden joukkoon.

Soseuta taikina sauvasekoittimella tasaiseksi. Kaurahiutaleista saa jäädä vähän rouheisuutta.

Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä. Sulata voi pannussa ja kaada taikinasta 3-4 pientä pannukakkua pannulle.
Käännä muutaman minuutin jälkeen ja anna toisenkin puolen ruskistua. Paista loputkin pannarit.

Kuva ja ohje täältä
Ohje on fodmap-sopiva. Tarvittaessa vaihda kaurahiutaleet gluteenittomiin.

torstai 2. helmikuuta 2017

Nopeat porkkanaletut

Porkkana on kasviksista suosikkini. Syön sitä raastettuna, pilkottuna, paistettuna, raakana, keitoissa, keittoina… ja lettuina. En muista pinaattilettuja lapsuudesta mitenkään erityisenä suosikkiruokana, mutta aikuisiällä olen tykännyt niistä. Teen ne itse, enkä muista ostaneeni koskaan valmislettuja. Innostuin kokeilemaan myös muiden kasvislettujen ohjeita ja näiden kohdalla tärppäsi. Melko monessa ohjeessa porkkanaletut tehdään valmiista soseesta, mutta ajatus siitä ei jostain syystä houkuttanut. Näihin porkkana raastetaan, mutta vaivalloisia nämä eivät ole.


Pinaattilettuihin verrattuna etuna on etenkin se, että taikinaa ei tarvitse turvottaa. Ainekset sekaisin ja paistamaan. Ohjeesta tulee noin 12 pikkulettua, joista kahdella aikuisella lähtee nälkä hyvin.

2 porkkanaa
1 dl ruokakermaa
2 kanamunaa
3 rkl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
1 tl suolaa
mustapippuria

Kuori porkkanat ja raasta ne raastimen hienoimmalla terällä. Sekoita raasteen joukkoon muut aineet. Paista seoksesta paksuhkoja ohukaisia lettupannussa.

Lisukkeita piti hetki pohtia, koska yleensä tarjoilen sitä mitä jääkaapissa sattuu olemaan. Kohtalaisen vakituisesti lautasella näiden kaverina nähdään kuitenkin feta- tai raejuusto, salaattia ja toisinaan majoneesia.
Kuva täältä
Olen viime aikoina pohtinut omaa suhdettani kasviksiin ja kasvisruokiin. Valmistan melko kasvisvoittoista ruokaa, mutta en mistään erityisestä aatteellisesta syystä. Pohdin omia näkemyksiäni vähä-lihaisuudesta, mutta päädyin pyyhkimään monta riviä tyhjäksi. Syy taitaa olla se, että tuntuu tyhmältä vetää rajaa kasvisruoan ja liharuoan välille. Ajattelen ruokaa enemmänkin ruokalaji- kuin pääraaka-ainekeskeisesti. Chili con carne on hyvää, mutta en näe ongelmaa chili sin carnessakaan. Tofu-ramen oli hyvää, mutta niin olisi varmasti naudasta tehtykin.

Kun oma suhtautuminen kasvisruokailuun on melko neutraalilla tasolla, tuntuu omituiselta, että moni (lähipiirissä mies) on sillä kannalla, että lautasella on pakko olla lihaa, piste. Rohkenen väittää, että vastaavalla tavalla ruokaan suhtautuneet eivät ole saaneet hyvää kasvisruokaa tai ajattelevat sen olevan vain salaattia tai kasvissosekeittoa, josta ei lähde nälkä. Lötköiksi paistetut vihannekset, 100 kcal sisältävät keittoannokset ja 3 pinaattilettua eivät ehkä ole motivoivin tapa tutustua lihattomaan ruokailuun.

Kasvisruoan kokkailu on oman kokemukseni mukaan yhtä helppoa tai hanakalaa kuin lihaistenkin ruokien. Kaikki ruoanlaitto vaatii aina aikaa, enemmän tai vähemmän. Yksi merkittävä ero on kuitenkin hinta. Uskon meidän kohtuullisen kauppalaskun perustuvat osittain kasvisten määrään. Noudatan sesonkiajattelua kohtuullisesti, mutta enemmänkin sillä periaatteella, että talvella tekee enemmän mieli uuniruokia ja kesällä kevyempää. Kyllähän kurkku ja tomaatti maistuvatkin heinäkuussa paremmalle kuin helmikuussa.
 
Näihin porkkanalettuihin palaan vielä sen verran, että fodmap-sopivia niistä saa vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomiin tai tattarijauhoihin.