keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Suklainen glögipiiras

Viisaudenhampaan poiston jälkeen on erinomainen aika haaveilla suklaasta ja muista herkuista. Tein muutama viikko sitten suklaa-glögipiiraan Soppa 365 – ohjeen mukaan. Piiras oli helppo tehdä, eikä sitä varten tarvinnut ostaa kummallisia raaka-aineita. Suklaata ja kermaa lukuun ottamatta kaikki tarvikkeet löytyivätkin valmiina kaapista.


Alkuperäinen ohje neuvoi käyttämään maitosuklaata. Tarjoilin piiraan sellaisille ihmisille, jotka eivät välttämättä pidä super makeasta. Vaihdoin sen siis tummaan suklaaseen ja tällä kertaa käytin 50% suklaata, ja ainakin sen kanssa maku oli hyvä. Tummemmasta en uskalla luvata, koska täytteeseen ei tule glögitiivisteen lisäksi muuta makeutusta. Uskoisin myös, että jos kaapista ei satu löytymään inkivääriä tai pomenranssia, voi ne jättää pois. Niiden määrä on ohjeessa kuitenkin melko pieni. Teen varmasti piiraan toistekin ja silloin ajattelin korvata osan jauhoista spelttijauhoilla, niin kuin teen suurimmalle osalle leivonnaisia. 

Monitoimikoneenani toimi sauvasekoittimen pieni minisilppuri. Siitä loppui hiukan tila, joten jos käytössä on pieni kone tai kulho, suosittelen tekemän pohjataikinan kahdessa osassa.

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
150 g margariinia tai voita
2 rkl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 kananmunankeltuainen
1/2 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

Täyte:
1/2 dl glögitiivistettä
2 dl kuohukermaa
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl pomeranssinkuorta
200–250 g tummaa suklaata
50 g voita
ripaus suolaa

Tee ensin pohja. Mittaa jauhot ja jääkaappikylmä voi monitoimikoneeseen ja pyöräytä murumaiseksi seokseksi. Lisää loput ainekset ja anna seoksen pyöriä tiiviiksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin 15–30 minuutiksi.

Voitele piirasvuoka (⌀ 25 cm). Kauli taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja nosta levy vuokaan niin, että sitä nousee myös reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista pohjaa 10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä, kun teet täytteen. Kuumenna kerma, glögi ja mausteet kattilassa, älä anna kiehua. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi suola ja voi pieninä nokareina. Kaada seos vuoan pohjalle. Anna piirakan jäähtyä jääkaapissa yön yli.

Laitoin piiraan jäähtymään hetkeksi jääkaappiin täytteen lisäämisen jälkeen. Ihailin sileää pintaa ja laitoin folion päälle suojaksi. Folio kuitenkin tarrasi täytteeseen kiinni ja siihen tuli ruma kolo. Suosittelen siis peittämään piiraan kelmulla folion sijaan :)


Kaikki ostamani suklaa kului täytteeseen, joten siivilöin pinnalle tummaa kaakaojauhetta. Tomusokeri toimisi myös varmasti. Piiraan kanssa tarjolla oli kermavaahtoa, jonka voi halutessaan maustaa kanelilla.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kasvispasta täynnä makua

Selailin viime keväänä aikani kuluksi eri tv-kanavia ja vastaan tuli ohjelma, jonka nimi oli Soppa365. Ohjelman nimi ei kuulostanut houkuttelevalta, mutta jokin jaksossa herätti huomioni, ja onneksi niin. Jakson aiheena oli marinoitu kasvispasta, joka päätyi heti samalla viikolla kokeiluun. Pastaruoat ovat meillä ja varmaankin melko monella muullakin se vaihtoehto, jota syödään, kun ei jaksa tehdä mitään monimutkaista ja aikaa vievää. Tämän pastaruoan tekemiseen menee noin 20 minuuttia ja sen käyttäminen kyllä kannattaa.

Ohjeesta tulee isohko annos kahdelle tai kasvisten määrää lisäämällä kolmelle. "Tavallisesta" kasvispastasta tämä eroaa marinadilla. Alkuperäinen ohje neuvoo käyttämään balsamicoa tai viinietikkaa. Kaapistani löytyi vaalea balsamietikka, ja se on toiminut hyvin. Marinadista tulee balsamietikan ansiosta makeahko, mutta soijakastike ja suola tasapainottavat sitä hyvin. Olenkin välillä käyttänyt tätä marinadia muiden ruokien lisäkekasvisten maustamiseen. 


Meillä ei käytetä sipulia, joten korvasin sen paprikalla. Paprikan voi siis vaihtaa puolikkaaseen punasipuliin, joka lohkotaan. Pastana olen yleensä käyttänyt tuorepastaa. Tuorepastasta suosikkini on Pastellan porkkana kasvistuorepasta, jossa on 40% kasviksia. Aiemmin tämä oli tagliatellen muodossa, mutta toimii hyvin tällaisenaankin. Kasvistuorepastasta ei tule samanlaista ähkyä kuin tavallisesta pastasta. 


½ kesäkurpitsa
½ rasiaa kirsikkatomaatteja, noin 150 g
½ paprika
350 g pastaa tai 1 paketti tuorepastaa
1 rkl suolaa
1 mozzarellapallo

Marinadi:
0,25 dl öljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl balsamicoa tai viinietikkaa
½ tl suolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pilko kesäkurpitsa ja paprika samankokoisiksi kuutioiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Nostele kasvikset pellille ja paahda 15 minuuttia.

Laita pastalle vesi kiehuman ja lisää sinne ruokalusikallinen suolaa. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita sillä välin marinadin ainekset kulhossa. Kaada paahtuneet kasvikset marinadiin.

Valuta pasta ja sekoita yhteen marinoitujen kasvisten ja marinadiliemen kanssa. Viimeistele repimällä mozzarella pastan joukkoon.


Ps. Maistuu myös kasvisruokaa vieroksuville :)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Muistojen maanantai: Barcelona

Matkustin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Barcelonaan. En ole koskaan käynyt Espanjassa, ja ennakkoajatuksia olivat lähinnä tapakset, espanjalaiset ihmiset (hyvässä ja pahassa) sekä punaviini :) Loma täytti odotukset ja voinkin varauksettomasti suositella Barcelonaa matkakohteena. Varsinaisissa turistinähtävyyksissä emme juuri käyneet, enkä niitä kyllä jäänyt kaipaamaankaan.

Matkoja suunnitellessa tapanani on lukea ravintola- ja aktiviteettisuosituksia netistä. Olen kuitenkin myös vanhanaikainen ja lainaan yleensä kirjastosta matkaoppaita. Matkaoppaiden lukemisessa kannattaa toki ottaa huomioon julkaisuvuosi, mutta parhaimmillaan olen löytänyt sellaisia helmiä, joihin tuskin muuten olisin törmännyt. Tällä reissulla kävimme muun muassa MACBA Museu d'Art Contemporani de Barcelonan yhteydessä olevassa museokaupassa. Kaupassa oli kaikkia hauskoja esineitä ja mielenkiintoisia kirjoja.

Matkan ehdottomasti parasta ravintola-antia oli Bacoa, jossa söin parhaan hampurilaisen ikinä. Ravintolasta löytyy tietoa nimillä Bacoa ja Kiosko, syystä joka meille ei koskaan selvinnyt. Ravintolassa ruksitaan ennen tilausta lapulle omat hampurilais- ja lisuketoiveet, joiden perusteella kassalla rahastetaan. Palvelu oli erinomaista ja ruoka tuli nopeasti. Hintakin oli kohtuullinen. Ajattelin silloin, että voisin matkustaa Barcelonaan vain sen hampurilaisen perässä ja ajattelen kyllä samoin edelleen.


Barcelonaan etukäteen tutustuessani törmäsin myös Collserolan luonnonpuistoon. Matkan aikatauluja suunnitellessa päätimme hakea vastapainoa kaduilla kiertelylle ja päädyimme viettämään yhden päivän puistossa. Puisto on valtava ja siellä voisi varmasti viettää viikkoja. Reittivaihtoehtojen kartoittaminen oli kohtalaisen haastavaa, mutta suosittelen rohkeasti lähtemään matkaan. Baixador de Vallvidreran metroasemalta on lyhyt matka info-rakennukselle, josta saa hyvän kartan mukaan.


Meidän päivävaellus verkkaisella vauhdilla kesti muistaakseni noin 4-5 tuntia ja määränpänää oli Tibidabo. Tibidabo-vuori on Barcelonan korkein paikka, 512 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä on myös huvipuisto ja Sagrat Cor -kirkko, jonka huipulle kiipesimme. Näköalatasanne on 56 metrin korkeudessa, mutta sinne kiipeäminen kyllä kannatti. Näkymät juuri laskevan auringon aikaan olivat mielettömät.



Barcelonasta maininnan ansaitsevat myös Montjuïcin kukkula, La Boqueria Merkat -kauppahalli, Chök-suklaataivas sekä Ottavia Gelateria. Tarkoituksenamme oli tehdä päiväretki myös Gironaan, jonne olisi päässyt Barcelonasta noin tunnissa. Aikatauluhaasteiden vuoksi se jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle.


Chök

torstai 17. marraskuuta 2016

Piparinmakuinen unelmatorttu

Leipominen on lähtökohtaisesti helppoa, kun vaan mittaa ainekset tarkasti. Täytekakut ja muut muna-sokeri -vaahtoiset leivonnaiset tuntuvat kuitenkin välillä kohoavan epätasaisesti - ehkä uunin, ehkä leipojan syytä. Olenkin yleensä vältellyt täytekakkujen ja kääretorttujen leipomista ja keskittynyt varmemmin onnistuviin leivonnaisiin.

Uskoisin, että suurimpia kääretorttuvirheitäni (ja ehkä myös kakku-), on ollut munien ja sokerin liian vähäinen vaahdotus ja jauhojen lisääminen taikinaan huolimattomasti. Olin hiljattain menossa illanistujaisiin, joissa muina tarjottavina olisivat glögi ja joulutortut. En viitsinyt vielä leipoa pipareita, joten päätin yhdistää nopeasti valmistuvan unelmatortun ja piparin maut. Tällä kertaa kiinnitin siis erityisesti huomiota tarpeeksi pitkään vatkausaikaan ja pyrin sekoittamaan jauhot taikinaan niin, ettei siihen jäänyt paakkuja. Olen myös lukenut, että kun torttulevyn käärii rullalle jäähtymään, repeilee sen pinta vähemmän. Totta tai tarua, toimi ainakin tällä kertaa ja tuloksena oli ihan kelvollinen kääretorttu.

n. 15 palaa

4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl pomeranssia
1 tl piparkakkumaustetta

Täyte:
100 g voita
1 kananmuna
1 rkl appelsiinimehua
1 tl piparkakkumaustetta
3-3½ dl tomusokeria

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, eli kunnes se on vaaleaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinan sekaan. Kääntele taikina varovasti tasaiseksi.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista keskitasolla noin 7-8 minuuttia. Kumoa kypsä kääretorttulevy sokeroidulle leivinpaperille. Kääri torttulevy leivinpaperin kanssa rullalle jäähtymään.

Vatkaa täytteen ainekset keskenään sähkövatkaimella ja levitä jäähtyneelle levylle. Kääri tiukalle rullalle ja nosta jääkaappiin. Unelmatorttu on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta hyvää myös pari tuntia jähmetyttyään. Torttu on luontaisesti gluteeniton, kun siihen käytetään vain perunajauhoja.

Jos kaapistasi ei löydy valmista piparkakkumaustetta, saat saman lopputuloksen yhdistämällä kanelia, inkivääriä ja neilikkaa niin, että yhteismäärä on koko ohjetta varten 2 teelusikallista.

torstai 10. marraskuuta 2016

Vauvan raglanpaita

Vauvan peiton jälkeen puikoille pääsi vauvan raglanpusero. Päädyin valitsemaan Dropsin McDreamy-paidan nähtyäni sen ohjeen. Mallikuvan vauvan söpön tuimalla ilmeellä saattoi myös olla jotain tekemistä päätöksen kanssa. Tein paidan talvivauvalle pienimmässä koossa, eli 56/62. Langanmenekki oli noin 100 g, vaikka ohje sanoikin 150 g.


Tilasin tähänkin työhön langat Adlibriksesta. Otin värin kanssa ehkä pienen riskin, koska värisävyt eivät tietenkään tietokoneen ruudulla näytä ihan samalta kuin luonnossa. Värisävyksi valitsin sähkönsinisen (33). Värisävy vastasi mielestäni hyvin toivettani puhtaan sinisestä. Lanka on 100% merinovillaa ja se tuntui neuloessa ihanan pehmeältä. Tekisi mieli tehdä itselle kokohaalari samasta langasta. Siinä työssä saattaisi kyllä muutama hetki vierähtää.

Napit ostin kesälomareissulla vaasalaisesta nappikaupasta. En päätynyt ohjeen mukaisiin puunappeihin, koska ajattelin paidan pesun olevan varmempaa muovisilla napeilla.




Garnstudion ohje oli selkeä. Sivuston ohjevideoista oli paljon apua, mutta loppuvaiheessa vastaan tuli kuitenkin ongelman kavennusten kanssa. Googlettaminen ei heti auttanut, mutta löysin Sweet things -blogin, jonka kirjoittaja Annika oli kesäkuussa kirjoittanut paidasta. Ajattelin, että paidan teosta on sen verran vähän aikaa, että saattaisin saada apua. Annika onneksi vastasi sähköpostiini ja parin viestin avulla pääsin paidan kanssa loppuun asti. Iso kiitos!
Paidan käyttäjää odotellessa :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Neulottu peitto vauvalle

Sain lokakuun alkupuolella valmiiksi syksyn aikana puikoilla olleet neulomukset. Tällä kertaa neuloin lahjaa, jonka saaja ei ole vielä syntynyt. Sain keväällä tietää, että lähipiiriin on syntymässä vauva. Ajattelin ilahduttaa tulevia vanhempia, koska välillä on kivaa neuloa muutakin kuin villasukkia. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä vauvalle peitto isoäidinneliöistä virkkaamalla. Lainasin kirjastosta parikin kirjaa ja vastassa olisikin suunnaton valinnanvaikeus. Erilaisia malleja on lukemattomia ja kun siihen yhdistää vielä väriyhdistelmien valinnanvaikeuden niin tulin siihen tulokseen, että on pakko yksinkertaistaa hiukan.

Muutin ajatusta virkkaamisesta kudontaan ja päädyin tutkimaan ilmaisia neuleohjeita netistä. Löysin parikin kiinnostavaa vaihtoehtoa ja niistä suosikeiksi nousivat Novitan vauvanpeitto ja Koukuttamon Nuppu-vauvanpeitto. Näistä kahdesta silmää miellytti kuitenkin enemmän tuo Nuppu. Vaihdoin langaksi Novitan Nalle-langan sen helpon saatavuuden takia. Täytyykin mainita, että Adlibris-verkkokaupassa on yllättävän hyvä valikoima lankoja. Tilasin sieltä langat tähän ja vauvan paitaan. Värivalikoima oli todella kattava ja edullinen. Toimitus on ilmainen yli 9,90€ ostoksille.



Lankaa vaihtaessa kannattaa huomioida, että lopputulos on lähimpänä mallineuletta ja ohjetta, kun korvaavan langan koostumus, tiheys ja puikkokoko sekä tuntu ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Nalle-langan neuletiheys ei ollut ihan sama kuin ohjeen langassa ja lanka on hiukan karheampaa. Tästä syystä langanmenekki oli noin 150g, eli puolitoista kerää. Väriksi valitsin harmaan (043).



Valmiin peiton pesin kevyesti käsin hyvin miedolla pesuaineen ja huuhteluaineen seoksella. Kuivatin peiton tasona ja neulasin vielä muutamaksi päiväksi suoristumaan.

Työ oli helppo tehdä, kun sen kanssa pääsi alkuun. Oikeasta ja nurjasta silmukasta koostuva työ oli mukava ajanviete tv-ohjelmia katsellessa. Välillä kyllä tuntui, ettei työ valmistu koskaan, mutta ehdin kuitenkin ennen vauvan syntymää :)


perjantai 4. marraskuuta 2016

Vaivaton leipä viikonlopuksi

Olen haaveillut muutamista sellaisista keittiövälineistä, joiden hinta tai laitteen koko eivät ole sopineet lompakolle ja keittiölle. Tällaisia ovat muun muassa Sarpanevan pata ja Alessin sitruspuristin. Toissa syksynä tontut olivat kuitenkin kuunnelleet erityisen herkällä korvalla ja jouluna sain odottamani painavan paketin, Sarpanevan 3 litran padan. Olin haaveillut padasta jo kauan. Kuten aiemmin totesin, padalla kesti lähes vuosi ennen kuin se pääsi hauduttamaan sisällään lihapataa, koska sitä ennen innostuin tästä vaivaamattomasta pataleivästä.

Oma leiväntekohistoriani on melko lyhyt ja sanotaanko nyt, että laiha. Eräässä työpaikassa opin tekemään keskinkertaista leipää, mutta siihen kului liikaa aikaa ja vaivaa, jotta olisin jaksanut harrastusta jatkaa vapaa-ajalla. Pataleipä on kuitenkin vastaus kaikkiin leipärukouksiin. Se ei vaadi yhtään vaivaamista, vaan syntyy lähes itsestään. Yksinkertaisimmillaan taikinaan tulee

7 dl vehnäjauhoja
1-1½ tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja joukkoon kaadetaan lämmin vesi. Taikina sekoitetaan hyvin, mutta sitä ei tarvitse vaivata. Sen jälkeen kulho peitetään tuorekelmulla ja taikinan annetaan kohota noin 12-18 tuntia huoneenlämmössä. En ole tainnut kohottaa taikinaa yli 14 tuntia ja se on aina riittänyt.
Yön yli kohonnut taikina.

Kohotuksen jälkeen uuni lämmitetään 225 asteeseen ja kannellinen pata laitetaan sinne kuumentumaan. Taikina kaavitaan jauhotetulle pöydälle ja pyöräytetään palloksi. Tässäkään vaiheessa ei tarvita vaivaamista. Taikinan annetaan levätä noin puoli tuntia, jonka jälkeen se laitetaan kuumaan pataan. Leipää paistetaan kannen alla noin 30 minuuttia, jonka jälkeen kansi poistetaan ja leipään paistetaan kaunis väri, eli noin 15 minuuttia.

Haastavinta tässä kaikessa on antaa leivän jäähtyä hetki ennen syömistä. Leipä on myös siitä näppärä, että se säilyy erinomaisena ainakin kolme päivää maistumatta hiivalta niin kuin perinteisellä tavalla tehdyt leivät. Leipään saa helposti vaihtelua mausteilla tai jauhoja vaihtelemalla. Lähempänä joulua kerron viime vuonna kehittelemäni leivän ohjeen.

Taidankin nyt heti mennä laittamaan taikinan yöksi kohoamaan!

Leivästä saa myös helposti kivan tuliaisen
Vinkki: mikrossa on vedoton paikka taikinan kohottamiselle. Se sopii erinomaisesti etenkin kissatalouteen kun avuliaat apukokit eivät pääse avustamaan taikinan kohoamisessa. 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Burgundinpata

En ole erityisen hyvä syömään punaista lihaa. En noudata mitään ideologiaa, mutta jostain syystä pihvit eivät ole minun juttuni. Sain toissa jouluna lahjaksi uunipadan ja pitkään tein siinä vain pataleipää. Onneksi kuitenkin päätin kokeilemaan burgundinpataa. Yhdistelin netistä löytämiäni ohjeita ja ai että tulikin hyvää! Siispä itse asiaan.

Pata ennen uunia
Burgundinpata
4 annosta

500 g naudanlihaa (esimerkiksi paistisuikaleet)
2 rkl vehnäjauhoja
1 pkt pekonia
2 keskikokoista porkkanaa
5-6 salottisipulia kokonaisena
2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
3,5 dl punaviiniä
2,5 dl vettä
2 kpl härkä- tai naudanlihaliemikuutiota tai 2 rkl fondia
3 laakerinlehteä
1 tl mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kypsennystä. 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Kuori sipulit ja porkkanat. Viipaloi porkkanat kiekoiksi ja halkaise valkosipulit. Lisää porkkanat, sipulit ja mausteet pataan.

Ruskista naudanliha kahdessa osassa pannulla. Lisää ruskistettujen lihojen päälle vehnäjauhoja ja anna kypsyä hetki, jonka jälkeen laita suikaleet pataan.

Leikkaa pekoni kuutioiksi ja ruskista pannulla. Lisää pekoni pataan. Sekoita pannulla vesi, tomaattipyree ja fondi, anna kiehahtaa. Lisää seos ja punaviini pataan.

Hauduta uunissa kannella peitettynä noin 3 tuntia. Sekoita ja maista kypsennyksen aikana muutama kerta. Tarvittaessa lisää vettä tai suolaa.


Tarjoile perunamuusin kanssa.