kotiliesi

tiistai 27. joulukuuta 2016

Fudge

Joulusta ylijäävät konvehdit ovat varmasti vain urbaani legenda, mutta jos kaappiin kuitenkin uhkaa jäädä suklaata, joka ei sellaisenaan uppoa, on tässä loistava käyttökohde niille. Fudge valmistuu nopeasti ja niihin voi käyttää konvehtien lisäksi myös ”tavallista suklaata”. Konvehtien sisällöstä riippuen valmiin fudgen rakenne saattaa hiukan muuttua, joten osana suklaata kannattaa käyttää täytteetöntä suklaata. Hyvä suhde on noin 70% konvehteja / 30% suklaata.

Suklaan lisäksi sekaan voi oman maun mukaan laittaa esimerkiksi erilaisia pähkinöitä, kuivattuja marjoja ja hedelmiä, erilaisia karkkeja tai vaikka kahvia. Nämä ovat hyvä tarjottava esimerkiksi uuden vuoden juhliin. Helposti näyttäviä ja maistuvia.


Kahvifudge:

½ tlk (200 g) kondensoitua maitoa
100 g maitosuklaata
150 g tummaa suklaata
½ rkl pikakahvia
1 rkl karkeaksi jauhettua kahvia
ripaus suolaa

Vuoraa pieni lasivuoka (noin 15 x 25 cm) leivinpaperilla. Paloittele suklaa kuumuutta kestävään kulhoon yhdessä kondensoidun maidon kanssa.


Kuumenna seosta hiljalleen vesihauteessa tai mikrossa. Sekoita hyvin ja lisää joukkoon suola, pikakahvi ja puolet jauhetusta kahvista. Seos on valmista, kun sen koostumus muistuttaa pehmeää toffeeta. Kaada fudgeseos vuokaan ja tasoita. Ripottele pinnalle loput jauhetusta kahvista. Halutessasi voit rouhia pinnalle myös suklaata. Jos pinnalle tulevat koristeet ovat isokokoisia, kannattaa ne painella kevyesti kiinni.


Jäähdytä fudget jääkaapissa ja leikkaa paloiksi. Fudge kannattaa säilyttää vatsassa jääkaapissa suljetussa rasiassa.


Osa marjoista/pähkinöistä kannattaa sekoittaa seokseen ennen levittämistä ja osa jättää pinnalle koristeeksi
Olen tehnyt fudgea muun muassa seuraavilla yhdistelmillä:
250 g valkosuklaata + noin 3 rkl pakastekuivattuja marjoja
300 g maitosuklaata + ½ dl Marianne Crushia
250 g valkosuklaata + 3 tl lakritsijauhetta
250 g vadelma-valkosuklaata




sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Paraisten piparkakut

Pidän monista jutuista, joilla on historiaa tai tarina, ja viime vuosina olenkin innostunut vanhoista huonekaluista ja esineistä. Eniten iloa tuottaa kuitenkin ne, joiden tarina liittyy omaan sukuun. Kotoani löytyy yksi rakas huonekalu, korulippaasta muutama koru ja reseptikansiosta reseptejä. Vanhojen reseptien kohdalla en edes mieti pitäisikö etsiä jostain uusi ja erilainen. Meidän perheessä piparit on lapsuudestani asti leivottu samalla ohjeella. Ohje taitaa olla alun perin mummultani ja se on vanhemmillani käsin paperille kirjoitettuna. Kotoa muutettuani tämä taisikin olla ensimmäinen resepti, jonka äidiltäni kysyin. Piparit kuuluu mielestäni tehdä tällä ohjeella, enkä siksi osaa sanoa onko tämä "peruskauraa", tai poikkeaako mitenkään muista piparkakkutaikinoista. Tämä vain on aina ollut se ainoa oikea ohje, jolla tulee täydelliset piparit. Liikaa ylistystä? Kokeile, niin uskot!


Ohje on erittäin helppo ja ero kaupan piparitaikinaan on niin huima, että ainakin kerran vuodessa jaksaa nähdä pienen vaivan. Pienen siksi, että vaivalloisinta tässä on jauhojen sekoittaminen taikinaan ja tahtojen taisto, kun jähmettyvä taikina tekee mieli kaapia jääkaapista raakana suoraan suuhun. Lapsuudessa taikinakattilaan oli yön aikana ilmestynyt lusikan mentävä kolo, josta isäni ei kuulemma tiennyt mitään.



Lähes kaikissa leivontaohjeissa voi soveltaa jonkun verran, mutta suosittelen leipomaan nämä voihin leivontamargariinin sijaan. Ohjeesta tulee noin 100 piparkakkua tai yksi keskikokoinen talo ja muutama pellillinen pipareita. Mausteet voi korvata 2½ ruokalusikallisella valmista piparkakkumaustetta.

1,5 dl siirappia
2,3 dl sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
1 rkl pomeranssinkuorta
2 kananmunaa
1 tl suolaa
3 tl soodaa
8 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja mausteet ja anna jäähtyä noin 15 minuuttia. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmunat yksitellen samalla seosta hyvin vatkaten. Lopuksi lisää keskenään sekoitetut suola, sooda ja vehnäjauhot. Taikina saa kovettua seuraavaan päivään, jolloin se kaulitaan mahdollisimman ohueksi levyksi. Taikinalevystä otetaan muotilla piparkakkuja, jotka paistetaan kauniin ruskeiksi. Uunin lämpö on 170 astetta ja paistoaika noin 6-8 minuuttia.


Vinkki: Jos käytät taikinaa piparkakkutalon tekoon, kannattaa taikina kaulita hiukan paksummaksi kuin tavallisia pipareita leipoessa. Ikkunat ja muut aukot kannattaa leikata juuri uunista tulleesta taikinasta, jos niiden tahtoo olevan suoria. Mutkat ja möykyt tosin kuuluvat piparitaloihin ja kaiken voi onneksi peittää sokerikuorrutteella.

torstai 15. joulukuuta 2016

Inkiväärinen glögi ja juustokeksit

Aloitin glögikauden tänä vuonna itse tehdyllä glögillä. Olen yleensä tehnyt punaviiniglögiä, mutta syksyn K-ruoka -lehdessä oli jo kannessa hyvältä kuulostava Ginger ale -glögi.
2-3 annosta
 
0,33 l Ginger ale -virvoitusjuomaa
0,25 dl kuivaa omenasiideriä
½ dl appelsiinituoremehua
1 kanelitanko
1 tähtianis
½ dl sitruslikööriä
 
Mittaa kaikki aineet likööriä lukuun ottamatta kattilaan ja anna kiehahtaa. Lisää likööri ja tarjoa lämpimänä. 

 
Glögin lämmityksessä seurasi jännittävä reaktio. Kun limonadia ja siideriä kuumensi kattilassa, alkoi se poreilla jo ihan lämmityksen alkuvaiheessa, kiitos hiilihappojen. Varmaankin tuttu tunne on kun juo limonadia heti lasiin kaatamisen jälkeen ja pomppivat kuplat tuntuvat naamalla. Hiilihapollisten juomien kuumennus aiheutti hiukan saman, koska lämpö saa ilmeisesti reaktion voimistumaan. Pienehkössä keittiössä tuntui siis hiilihappoja ilmassa. Ei varmastikaan vaarallista, mutta jännittävää.
 
 
Vaihtaisin seuraavalla kerralla appelsiinimehun omenamehuun. Appelsiinin kanssa yhteismaku oli ehkä jotenkin liian tunkkainen.  Liköörinä käytin Cointreau, jolloin alkoholipitoisuus on noin 4-5 %, eli huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Alkon valikoiman glögeillä. Ginger aleksi kannattaa valita Schweppes-merkin versio. Hyvä idea voisi myös olla vaihtaa omenasiideri ja mehu ginger beeriksi. 

 
Glögin kanssa ja muutenkin joulun ajan pikkusuolaisena toimii erinomaisesti juustokeksit. Nämä on vaivattomia tehdä, eikä raaka-aineita ole montaa. Juustokekseihin tarvitsee
 
100 g goudaa tai cheddaria

25 g huoneenlämpöistä voita
1 dl vehnä- ja/tai tattarijauhoja
1 rkl kylmää vettä
suolaa
 
Ota voi huoneenlämpöön noin 10 minuuttia etukäteen. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi ja sekoita voin kanssa käsivatkaimella. Lisää massaan vehnäjauhot ja muotoile taikinasta tasapaksu pötkö. Kääri taikina tiukasti kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään, mielellään ainakin puoleksi tunniksi.
 
Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Ota pötkö jääkaapista ja leikkaa terävällä veitsellä muutaman millin paksuisiksi kiekoiksi. Asettele kiekot leivinpaperoidulle pellille. Rouhin päälle hiukan suolaa, mutta tämä on makuasia. Myös seesaminsiemenet toimivat hyvin.
Jauhoina käytin noin 50/50 vehnäjauhoja ja tattarijauhoja. Tattarijauhojen maku on hiukan pähkinäinen ja samantyylinen kuin ruisjauhoissa. Se sopii omaan makuuni, mutta jakaa mielipiteitä. Keksit onnistuvat mainiosti pelkistä vehnäjauhoista tai vaikka gluteenittomasta jauhoseoksesta, jolloin ne sopivat myös keliaakikolle. 
Näistä saa kivan viemisen jouluvierailuille. Vaarana on kuitenkin, että ne katoavat parempiin suihin ennen lahjapakettia.
 
 

lauantai 10. joulukuuta 2016

Herkullinen joululeipä

Jouluaattoon on kaksi viikkoa, joten onkin aika jakaa vaivaamattoman pataleivän jouluversion. Ajatus jouluisesta pataleivästä syntyi viime vuonna, kun löysin kaapin perältä avatun pussin kaljamaltaita. Olen käyttänyt niitä aiemmin vain saaristolaisleivän tekoon. Löydöstä inspiroituneena ajattelin kokeilla saaristolaisleivän ominaisuuksia yhdistettynä pataleipään. Saaristolaisleipä on kyllä todella hyvää, mutta jotenkin työläs tehdä. Ehkä aineksia tarvitaan niin paljon tai sitten hyvän lopputuloksen vaatima parin päivän vetäytymisaika on liikaa malttamattomalle luonteelleni. Tätä leipää ei myöskään tarvitse valella uunissa siirappivedellä, vaan makeus syntyy jo taikinan veteen sekoitetusta siirapista.


Ohjeessa olevat grahamjauhot voi korvata käyttämällä pelkkiä vehnäjauhoja tai esimerkiksi spelttiä. Pataleipiin liittyy muutenkin se, että kunhan jauhoja on yhteensä 7 dl ja nestettä 3,5 dl, niin lopputulos on toimiva. Tärkeimpiä elementtejä tässä leivässä ovat kaljamaltaat, mausteet ja siirappi. Mikäli kaapissasi ei ole kaikkia sopivia mausteita, vaan sen sijaan sieltä löytyy pussillinen piparkakkumaustetta, voit korvata mausteet sillä. Sopiva määrä on noin 1 tl.

4½ dl vehnäjauhoja
2 dl graham- tai spelttijauhoja
½ dl kaljamaltaita
1 tl suolaa
reilu ½ tl kuivahiivaa
⅓ tl kanelia
⅓ tl neilikkaa
⅓ tl pomeranssia
3 dl lämmintä vettä
½ dl tummaa siirappia

Sekoita jauhot, mausteet, suola ja hiiva hyvin keskenään. Mittaa siirappi ja kaada vähän kädenlämpöistä kuumempi vesi sekaan. Liuota siirappi. Kaada neste jauhojen sekaan ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikinakulho tiukasti tuorekelmulla tai kaupan hedelmäpussilla (kiristä pussi ja solmi pää tiukasti) ja anna kohota 13-18 tuntia.

Laita kannellinen pata uuniin ja uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoja taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhästi tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Laita taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista noin 35 minuuttia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 10-15 minuuttia.


Pataleipä tarvitsee "tavallisia" leipiä vähemmän hiivaa hitaan kohotuksen ansiosta. Sen vuoksi leipä myös maistuu vähemmän hiivalta seuraavana päivänä. Pata pitää laittaa uuniin kuumenemaan siksi, että kuumassa padassa taikinan kypsyminen alkaa heti ja hiiva saa tarpeeksi lämpöä toimiakseen. Kansi otetaan pois loppuvaiheessa, jotta leipä saa rapean kuoren. Tähän jouluiseen versioon tulee siirapin vuoksi sokeria, joka saa leivän pinnan toisinaan hiukan ruskeammaksi. Siksi loppuvaiheen kypsennyksen kanssa saa olla tarkkana, ettei herkkuleivästä tule liian tumma.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Lahjavinkki tärkeimmälle, eli itselle

Olen monissa asioissa vanhanaikainen ja kaavoihini kangistunut, ja yleensä myös teknologiavastainen. Yksi nämä asiat yhdistävä piirre on paperikalenterin käyttäminen. En ole koskaan oppinut käyttämään kännykän kalenteria. En ole ollut sellaisissa työtehtävissä, joilla olisi merkittävää vaikutusta iltoihin tai omiin menoihin säännöllisesti. Olen siis voinut pitää työkalenterin sähköisenä (tietokoneella, en sitäkään puhelimessa) ja oman kalenterin paperisena. Paperikalenteri on kuitenkin aina mahtunut käsilaukkuun ja kulkee siksi helposti mukana.

Viime vuonna tontut toivat minulle kalenterin ennen kuin ehdin uhrata ajatusta sen hankkimiselle. Tänä vuonna olin itse tonttuja nopeampi. Äitini vinkkasi minulle jo jonkin aikaa sitten Persoonallisesta kalenterista ja sen jälkeen näin sen myös sosiaalisessa mediassa muutamia kertoja. Konsepti on mielestäni kokeilemisen arvoinen ja marraskuussa uhrasin tunnin aikaa ja klikkailin kalenterin ostoskoriin.



Persoonallinen kalenteri löytyy täältäSivustolta voi tilata vuosikalenterin, seinäkalenterin ja muistivihkoja sekä lisätarvikkeita, kuten kyniä. Itse tilasin siis vuosikalenterin. Siitä tekee mielettömän se, että koko kalenterin voi muokata vastaamaan omia tarpeita; valmistajan vaihtoehtojen mukaan kylläkin. Kansikuvaksi voi valita oman suosikkikuvan, kiinnityskuminauhan värin voi valita, samoin mukana tulevan viivoittimen.



Kalenterin aukeamille voi valita useita muutoksia. Tärkeimpinä voisin mainita teeman, viikkosuunnitelman mallin (pysty/vaaka), sekä eri moduulien sisällön. Moduuleita ovat aukeaman alalaidan lokerot. Niitä on kolme ja vaihtoehtoina on muun muassa nuottiviivasto, viikon liikunnat, päivälliset tai ihan vain ruudukon tai tyhjää tilaa. Samat moduulivalinnat kulkevat läpi koko kalenterin. Kalenterin viimeiset 18 sivua saa täyttää esimerkiksi sudokuilla, kartalla, osoitekirjalla tai muistiinpanosivuilla. 



Vaihtoehtoja ja muutoksia on useita, joten uskoisin, että jokaiselle löytyy sopiva kalenteri. Omaani tein ehkä tunnin, josta suurin aika meni kansikuvan muokkaamiseen ja syntymäpäivien kirjaamiseen. Haluamansa merkkipäivät voi siis kirjata valmiiksi, jolloin ne tulee painettuna oikeille päiville. Merkkipäiville voi laittaa vuosiluvun mukaan, esimerkiksi "kissa 7 vuotta", tai ilman vuosilukua: "vuosipäivä". Jos kalenterin kielen valitsee suomeksi, on siinä nimipäivät ja yleiset juhlapäivät merkittynä. Monille juhlapäiville on myös kuvasymbolit.

Sivusto on englannin kielinen, mutta tilaaminen oli helppoa. Maksutapoja oli ainakin Paypal ja Klarna. Itse valitsin Klarnan, koska silloin pystyin maksamaan tilauksen vasta kun tuote on saapunut. Toimitusaika oli noin 2 viikkoa ja ainakin tämän kokoinen kalenteri tuli postilaatikkoon. Jos nyt heti tilaa, niin kalenteri saattaa ehtiä joulukuusen alle, mutta uskoisin että viimeistään ensi vuoden alkuun kuitenkin.



Kivana yllätyksenä kalenterin mukana tuli höpöhöpöä, eli tarroja, joilla kalenterista saa vieläkin enemmän oman näköisen. Ehkä nämä eivät ilahduta 50-vuotiasta miestä, mutta sisäinen teinini kyllä iloitsi. Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen totean, että kyseessä ei ole mikään mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan yritys tehdä muutkin kalenteria käyttävät dinosaurukset iloisiksi :)
Ps. Kalenterini kansikuva on Lontoon Regent's Parkista.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kranssi oveen ja joulukalenteri

Meillä ei ole aiemmissa asunnoissa ollut mitään ovikoristetta, mutta nykyiseen asuntoon muuttaessa ovessa oli naula edellisen asukkaan jäljiltä. Kevään ja kesän siinä roikkui kissa(koriste), mutta nyt joulun lähestyessä yllätin itseni ajattelemasta ovikranssia. Jotenkin niissä on itselleni kuitenkin ollut sellainen ”täti-fiilis”. Löysin Sinellistä pajukranssin alle 5 eurolla, joten lähdin etsimään netistä inspiraatiota. Löysin kuvan, jossa oli tehty lankarullia ja innostuin. Sen pidempään suunnittelematta ryhdyin hommiin. Ruttasin foliosta muutamia erikokoisia palloja ja kieputin niiden ympärille villalankaa. Päättelin rullat pujottamalla lankojen päät kanavaneulalla pariin kertaan pallon sisälle, jolloin palloista tuli tiiviitä, eikä viimeiset kierrokset lähteneet purkautumaan. Viimeiseen palloon laitoin hammastikut sukkapuikkoja esittämään.


Kanavaneulaa etsiessä löysin ostamastani ompelusetistä ylimääräiseksi jääneen valkoisen mittanauhan. Pyörittelin sitä ja taittelemalla sain aikaan pienen ruusukkeen. Kiinnitin sen kerrokset muutamalla pistolla siimalankaa ja liimasin napin ompeleiden päälle.

Alun perin ajattelin kiinnittää pallot rautalangalla tai ompelulangalla, mutta kummallakaan palloja ei kuitenkaan saanut oikeaan kohtaan tai tiiviisti. Käytin siis liimaa. Näin ollen kranssia ei voi käyttää eri koristeilla uudestaan, mutta eipä se haittaa. Lopuksi lisäsin narua kranssin kiinnittämistä varten ja valmista tuli!


Toinen tämän joulukuun askartelu on ollut joulukalenteri, jonka tein puolisolleni. Näin aiemmin marraskuussa joulukalenterin, joka oli toteutettu osittain samalla idealla. Alun perin olisin halunnut ruskeat paperipussit, mutta ensimmäisenä vastaan tuli nämä Tigerin sydänpussit (noin 3€ / 15 kpl). Arvelin lopputuloksen olevan liian imelä, mutta lopputulos olikin ihan hyvä.


Yksinkertaisuudessaan nämä on tehty niin, että jaoin ensin pussit järjestykseen värien mukaan, koska sävyjä oli kolme. Numeroin pussit ja täytin ne. Leikkasin juuttinarusta eripituisia lankoja ja kiinnitin narut henkariin. Pyrin laittamaan pussit tasaisesti niin, etteivät jouluviikon pussit roiku kaikki yhdessä reunassa samalla korkeudella, ja jotta jäljellä ei ole vain yhdenvärisiä pusseja. Tein narujen päihin solmut ja nidoin ne kiinni. Oma nitojani oli melko pieni, eivätkä narut kiinnittyneet kovin kestävän oloisesti. Hyvä idea voisi olla pienet pyykkipojat, joihin narun kiinnittää. Toinen vaihtoehto voisi olla rei’ittimellä tehdyt reiät, joista narun pujottaa.


Meillä joulukalenteri pääsi roikkumaan eteisen naulakkoon, josta sen muistaa aamuisin unihiekat silmillä avata. Uteliaat viiksekkään eivät myöskään pääse tänne pääse rapistelemaan.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Suklainen glögipiiras

Viisaudenhampaan poiston jälkeen on erinomainen aika haaveilla suklaasta ja muista herkuista. Tein muutama viikko sitten suklaa-glögipiiraan Soppa 365 – ohjeen mukaan. Piiras oli helppo tehdä, eikä sitä varten tarvinnut ostaa kummallisia raaka-aineita. Suklaata ja kermaa lukuun ottamatta kaikki tarvikkeet löytyivätkin valmiina kaapista.


Alkuperäinen ohje neuvoi käyttämään maitosuklaata. Tarjoilin piiraan sellaisille ihmisille, jotka eivät välttämättä pidä super makeasta. Vaihdoin sen siis tummaan suklaaseen ja tällä kertaa käytin 50% suklaata, ja ainakin sen kanssa maku oli hyvä. Tummemmasta en uskalla luvata, koska täytteeseen ei tule glögitiivisteen lisäksi muuta makeutusta. Uskoisin myös, että jos kaapista ei satu löytymään inkivääriä tai pomenranssia, voi ne jättää pois. Niiden määrä on ohjeessa kuitenkin melko pieni. Teen varmasti piiraan toistekin ja silloin ajattelin korvata osan jauhoista spelttijauhoilla, niin kuin teen suurimmalle osalle leivonnaisia. 

Monitoimikoneenani toimi sauvasekoittimen pieni minisilppuri. Siitä loppui hiukan tila, joten jos käytössä on pieni kone tai kulho, suosittelen tekemän pohjataikinan kahdessa osassa.

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
150 g margariinia tai voita
2 rkl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 kananmunankeltuainen
1/2 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

Täyte:
1/2 dl glögitiivistettä
2 dl kuohukermaa
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl pomeranssinkuorta
200–250 g tummaa suklaata
50 g voita
ripaus suolaa

Tee ensin pohja. Mittaa jauhot ja jääkaappikylmä voi monitoimikoneeseen ja pyöräytä murumaiseksi seokseksi. Lisää loput ainekset ja anna seoksen pyöriä tiiviiksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin 15–30 minuutiksi.

Voitele piirasvuoka (⌀ 25 cm). Kauli taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja nosta levy vuokaan niin, että sitä nousee myös reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista pohjaa 10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä, kun teet täytteen. Kuumenna kerma, glögi ja mausteet kattilassa, älä anna kiehua. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi suola ja voi pieninä nokareina. Kaada seos vuoan pohjalle. Anna piirakan jäähtyä jääkaapissa yön yli.

Laitoin piiraan jäähtymään hetkeksi jääkaappiin täytteen lisäämisen jälkeen. Ihailin sileää pintaa ja laitoin folion päälle suojaksi. Folio kuitenkin tarrasi täytteeseen kiinni ja siihen tuli ruma kolo. Suosittelen siis peittämään piiraan kelmulla folion sijaan :)


Kaikki ostamani suklaa kului täytteeseen, joten siivilöin pinnalle tummaa kaakaojauhetta. Tomusokeri toimisi myös varmasti. Piiraan kanssa tarjolla oli kermavaahtoa, jonka voi halutessaan maustaa kanelilla.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kasvispasta täynnä makua

Selailin viime keväänä aikani kuluksi eri tv-kanavia ja vastaan tuli ohjelma, jonka nimi oli Soppa365. Ohjelman nimi ei kuulostanut houkuttelevalta, mutta jokin jaksossa herätti huomioni, ja onneksi niin. Jakson aiheena oli marinoitu kasvispasta, joka päätyi heti samalla viikolla kokeiluun. Pastaruoat ovat meillä ja varmaankin melko monella muullakin se vaihtoehto, jota syödään, kun ei jaksa tehdä mitään monimutkaista ja aikaa vievää. Tämän pastaruoan tekemiseen menee noin 20 minuuttia ja sen käyttäminen kyllä kannattaa.

Ohjeesta tulee isohko annos kahdelle tai kasvisten määrää lisäämällä kolmelle. "Tavallisesta" kasvispastasta tämä eroaa marinadilla. Alkuperäinen ohje neuvoo käyttämään balsamicoa tai viinietikkaa. Kaapistani löytyi vaalea balsamietikka, ja se on toiminut hyvin. Marinadista tulee balsamietikan ansiosta makeahko, mutta soijakastike ja suola tasapainottavat sitä hyvin. Olenkin välillä käyttänyt tätä marinadia muiden ruokien lisäkekasvisten maustamiseen. 


Meillä ei käytetä sipulia, joten korvasin sen paprikalla. Paprikan voi siis vaihtaa puolikkaaseen punasipuliin, joka lohkotaan. Pastana olen yleensä käyttänyt tuorepastaa. Tuorepastasta suosikkini on Pastellan porkkana kasvistuorepasta, jossa on 40% kasviksia. Aiemmin tämä oli tagliatellen muodossa, mutta toimii hyvin tällaisenaankin. Kasvistuorepastasta ei tule samanlaista ähkyä kuin tavallisesta pastasta. 


½ kesäkurpitsa
½ rasiaa kirsikkatomaatteja, noin 150 g
½ paprika
350 g pastaa tai 1 paketti tuorepastaa
1 rkl suolaa
1 mozzarellapallo

Marinadi:
0,25 dl öljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl balsamicoa tai viinietikkaa
½ tl suolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pilko kesäkurpitsa ja paprika samankokoisiksi kuutioiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Nostele kasvikset pellille ja paahda 15 minuuttia.

Laita pastalle vesi kiehuman ja lisää sinne ruokalusikallinen suolaa. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita sillä välin marinadin ainekset kulhossa. Kaada paahtuneet kasvikset marinadiin.

Valuta pasta ja sekoita yhteen marinoitujen kasvisten ja marinadiliemen kanssa. Viimeistele repimällä mozzarella pastan joukkoon.


Ps. Maistuu myös kasvisruokaa vieroksuville :)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Muistojen maanantai: Barcelona

Matkustin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Barcelonaan. En ole koskaan käynyt Espanjassa, ja ennakkoajatuksia olivat lähinnä tapakset, espanjalaiset ihmiset (hyvässä ja pahassa) sekä punaviini :) Loma täytti odotukset ja voinkin varauksettomasti suositella Barcelonaa matkakohteena. Varsinaisissa turistinähtävyyksissä emme juuri käyneet, enkä niitä kyllä jäänyt kaipaamaankaan.

Matkoja suunnitellessa tapanani on lukea ravintola- ja aktiviteettisuosituksia netistä. Olen kuitenkin myös vanhanaikainen ja lainaan yleensä kirjastosta matkaoppaita. Matkaoppaiden lukemisessa kannattaa toki ottaa huomioon julkaisuvuosi, mutta parhaimmillaan olen löytänyt sellaisia helmiä, joihin tuskin muuten olisin törmännyt. Tällä reissulla kävimme muun muassa MACBA Museu d'Art Contemporani de Barcelonan yhteydessä olevassa museokaupassa. Kaupassa oli kaikkia hauskoja esineitä ja mielenkiintoisia kirjoja.

Matkan ehdottomasti parasta ravintola-antia oli Bacoa, jossa söin parhaan hampurilaisen ikinä. Ravintolasta löytyy tietoa nimillä Bacoa ja Kiosko, syystä joka meille ei koskaan selvinnyt. Ravintolassa ruksitaan ennen tilausta lapulle omat hampurilais- ja lisuketoiveet, joiden perusteella kassalla rahastetaan. Palvelu oli erinomaista ja ruoka tuli nopeasti. Hintakin oli kohtuullinen. Ajattelin silloin, että voisin matkustaa Barcelonaan vain sen hampurilaisen perässä ja ajattelen kyllä samoin edelleen.


Barcelonaan etukäteen tutustuessani törmäsin myös Collserolan luonnonpuistoon. Matkan aikatauluja suunnitellessa päätimme hakea vastapainoa kaduilla kiertelylle ja päädyimme viettämään yhden päivän puistossa. Puisto on valtava ja siellä voisi varmasti viettää viikkoja. Reittivaihtoehtojen kartoittaminen oli kohtalaisen haastavaa, mutta suosittelen rohkeasti lähtemään matkaan. Baixador de Vallvidreran metroasemalta on lyhyt matka info-rakennukselle, josta saa hyvän kartan mukaan.


Meidän päivävaellus verkkaisella vauhdilla kesti muistaakseni noin 4-5 tuntia ja määränpänää oli Tibidabo. Tibidabo-vuori on Barcelonan korkein paikka, 512 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä on myös huvipuisto ja Sagrat Cor -kirkko, jonka huipulle kiipesimme. Näköalatasanne on 56 metrin korkeudessa, mutta sinne kiipeäminen kyllä kannatti. Näkymät juuri laskevan auringon aikaan olivat mielettömät.



Barcelonasta maininnan ansaitsevat myös Montjuïcin kukkula, La Boqueria Merkat -kauppahalli, Chök-suklaataivas sekä Ottavia Gelateria. Tarkoituksenamme oli tehdä päiväretki myös Gironaan, jonne olisi päässyt Barcelonasta noin tunnissa. Aikatauluhaasteiden vuoksi se jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle.


Chök

torstai 17. marraskuuta 2016

Piparinmakuinen unelmatorttu

Leipominen on lähtökohtaisesti helppoa, kun vaan mittaa ainekset tarkasti. Täytekakut ja muut muna-sokeri -vaahtoiset leivonnaiset tuntuvat kuitenkin välillä kohoavan epätasaisesti - ehkä uunin, ehkä leipojan syytä. Olenkin yleensä vältellyt täytekakkujen ja kääretorttujen leipomista ja keskittynyt varmemmin onnistuviin leivonnaisiin.

Uskoisin, että suurimpia kääretorttuvirheitäni (ja ehkä myös kakku-), on ollut munien ja sokerin liian vähäinen vaahdotus ja jauhojen lisääminen taikinaan huolimattomasti. Olin hiljattain menossa illanistujaisiin, joissa muina tarjottavina olisivat glögi ja joulutortut. En viitsinyt vielä leipoa pipareita, joten päätin yhdistää nopeasti valmistuvan unelmatortun ja piparin maut. Tällä kertaa kiinnitin siis erityisesti huomiota tarpeeksi pitkään vatkausaikaan ja pyrin sekoittamaan jauhot taikinaan niin, ettei siihen jäänyt paakkuja. Olen myös lukenut, että kun torttulevyn käärii rullalle jäähtymään, repeilee sen pinta vähemmän. Totta tai tarua, toimi ainakin tällä kertaa ja tuloksena oli ihan kelvollinen kääretorttu.

n. 15 palaa

4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl pomeranssia
1 tl piparkakkumaustetta

Täyte:
100 g voita
1 kananmuna
1 rkl appelsiinimehua
1 tl piparkakkumaustetta
3-3½ dl tomusokeria

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, eli kunnes se on vaaleaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinan sekaan. Kääntele taikina varovasti tasaiseksi.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista keskitasolla noin 7-8 minuuttia. Kumoa kypsä kääretorttulevy sokeroidulle leivinpaperille. Kääri torttulevy leivinpaperin kanssa rullalle jäähtymään.

Vatkaa täytteen ainekset keskenään sähkövatkaimella ja levitä jäähtyneelle levylle. Kääri tiukalle rullalle ja nosta jääkaappiin. Unelmatorttu on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta hyvää myös pari tuntia jähmetyttyään. Torttu on luontaisesti gluteeniton, kun siihen käytetään vain perunajauhoja.

Jos kaapistasi ei löydy valmista piparkakkumaustetta, saat saman lopputuloksen yhdistämällä kanelia, inkivääriä ja neilikkaa niin, että yhteismäärä on koko ohjetta varten 2 teelusikallista.

torstai 10. marraskuuta 2016

Vauvan raglanpaita

Vauvan peiton jälkeen puikoille pääsi vauvan raglanpusero. Päädyin valitsemaan Dropsin McDreamy-paidan nähtyäni sen ohjeen. Mallikuvan vauvan söpön tuimalla ilmeellä saattoi myös olla jotain tekemistä päätöksen kanssa. Tein paidan talvivauvalle pienimmässä koossa, eli 56/62. Langanmenekki oli noin 100 g, vaikka ohje sanoikin 150 g.


Tilasin tähänkin työhön langat Adlibriksesta. Otin värin kanssa ehkä pienen riskin, koska värisävyt eivät tietenkään tietokoneen ruudulla näytä ihan samalta kuin luonnossa. Värisävyksi valitsin sähkönsinisen (33). Värisävy vastasi mielestäni hyvin toivettani puhtaan sinisestä. Lanka on 100% merinovillaa ja se tuntui neuloessa ihanan pehmeältä. Tekisi mieli tehdä itselle kokohaalari samasta langasta. Siinä työssä saattaisi kyllä muutama hetki vierähtää.

Napit ostin kesälomareissulla vaasalaisesta nappikaupasta. En päätynyt ohjeen mukaisiin puunappeihin, koska ajattelin paidan pesun olevan varmempaa muovisilla napeilla.




Garnstudion ohje oli selkeä. Sivuston ohjevideoista oli paljon apua, mutta loppuvaiheessa vastaan tuli kuitenkin ongelman kavennusten kanssa. Googlettaminen ei heti auttanut, mutta löysin Sweet things -blogin, jonka kirjoittaja Annika oli kesäkuussa kirjoittanut paidasta. Ajattelin, että paidan teosta on sen verran vähän aikaa, että saattaisin saada apua. Annika onneksi vastasi sähköpostiini ja parin viestin avulla pääsin paidan kanssa loppuun asti. Iso kiitos!
Paidan käyttäjää odotellessa :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Neulottu peitto vauvalle

Sain lokakuun alkupuolella valmiiksi syksyn aikana puikoilla olleet neulomukset. Tällä kertaa neuloin lahjaa, jonka saaja ei ole vielä syntynyt. Sain keväällä tietää, että lähipiiriin on syntymässä vauva. Ajattelin ilahduttaa tulevia vanhempia, koska välillä on kivaa neuloa muutakin kuin villasukkia. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä vauvalle peitto isoäidinneliöistä virkkaamalla. Lainasin kirjastosta parikin kirjaa ja vastassa olisikin suunnaton valinnanvaikeus. Erilaisia malleja on lukemattomia ja kun siihen yhdistää vielä väriyhdistelmien valinnanvaikeuden niin tulin siihen tulokseen, että on pakko yksinkertaistaa hiukan.

Muutin ajatusta virkkaamisesta kudontaan ja päädyin tutkimaan ilmaisia neuleohjeita netistä. Löysin parikin kiinnostavaa vaihtoehtoa ja niistä suosikeiksi nousivat Novitan vauvanpeitto ja Koukuttamon Nuppu-vauvanpeitto. Näistä kahdesta silmää miellytti kuitenkin enemmän tuo Nuppu. Vaihdoin langaksi Novitan Nalle-langan sen helpon saatavuuden takia. Täytyykin mainita, että Adlibris-verkkokaupassa on yllättävän hyvä valikoima lankoja. Tilasin sieltä langat tähän ja vauvan paitaan. Värivalikoima oli todella kattava ja edullinen. Toimitus on ilmainen yli 9,90€ ostoksille.



Lankaa vaihtaessa kannattaa huomioida, että lopputulos on lähimpänä mallineuletta ja ohjetta, kun korvaavan langan koostumus, tiheys ja puikkokoko sekä tuntu ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Nalle-langan neuletiheys ei ollut ihan sama kuin ohjeen langassa ja lanka on hiukan karheampaa. Tästä syystä langanmenekki oli noin 150g, eli puolitoista kerää. Väriksi valitsin harmaan (043).



Valmiin peiton pesin kevyesti käsin hyvin miedolla pesuaineen ja huuhteluaineen seoksella. Kuivatin peiton tasona ja neulasin vielä muutamaksi päiväksi suoristumaan.

Työ oli helppo tehdä, kun sen kanssa pääsi alkuun. Oikeasta ja nurjasta silmukasta koostuva työ oli mukava ajanviete tv-ohjelmia katsellessa. Välillä kyllä tuntui, ettei työ valmistu koskaan, mutta ehdin kuitenkin ennen vauvan syntymää :)


perjantai 4. marraskuuta 2016

Vaivaton leipä viikonlopuksi

Olen haaveillut muutamista sellaisista keittiövälineistä, joiden hinta tai laitteen koko eivät ole sopineet lompakolle ja keittiölle. Tällaisia ovat muun muassa Sarpanevan pata ja Alessin sitruspuristin. Toissa syksynä tontut olivat kuitenkin kuunnelleet erityisen herkällä korvalla ja jouluna sain odottamani painavan paketin, Sarpanevan 3 litran padan. Olin haaveillut padasta jo kauan. Kuten aiemmin totesin, padalla kesti lähes vuosi ennen kuin se pääsi hauduttamaan sisällään lihapataa, koska sitä ennen innostuin tästä vaivaamattomasta pataleivästä.

Oma leiväntekohistoriani on melko lyhyt ja sanotaanko nyt, että laiha. Eräässä työpaikassa opin tekemään keskinkertaista leipää, mutta siihen kului liikaa aikaa ja vaivaa, jotta olisin jaksanut harrastusta jatkaa vapaa-ajalla. Pataleipä on kuitenkin vastaus kaikkiin leipärukouksiin. Se ei vaadi yhtään vaivaamista, vaan syntyy lähes itsestään. Yksinkertaisimmillaan taikinaan tulee

7 dl vehnäjauhoja
1-1½ tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja joukkoon kaadetaan lämmin vesi. Taikina sekoitetaan hyvin, mutta sitä ei tarvitse vaivata. Sen jälkeen kulho peitetään tuorekelmulla ja taikinan annetaan kohota noin 12-18 tuntia huoneenlämmössä. En ole tainnut kohottaa taikinaa yli 14 tuntia ja se on aina riittänyt.
Yön yli kohonnut taikina.

Kohotuksen jälkeen uuni lämmitetään 225 asteeseen ja kannellinen pata laitetaan sinne kuumentumaan. Taikina kaavitaan jauhotetulle pöydälle ja pyöräytetään palloksi. Tässäkään vaiheessa ei tarvita vaivaamista. Taikinan annetaan levätä noin puoli tuntia, jonka jälkeen se laitetaan kuumaan pataan. Leipää paistetaan kannen alla noin 30 minuuttia, jonka jälkeen kansi poistetaan ja leipään paistetaan kaunis väri, eli noin 15 minuuttia.

Haastavinta tässä kaikessa on antaa leivän jäähtyä hetki ennen syömistä. Leipä on myös siitä näppärä, että se säilyy erinomaisena ainakin kolme päivää maistumatta hiivalta niin kuin perinteisellä tavalla tehdyt leivät. Leipään saa helposti vaihtelua mausteilla tai jauhoja vaihtelemalla. Lähempänä joulua kerron viime vuonna kehittelemäni leivän ohjeen.

Taidankin nyt heti mennä laittamaan taikinan yöksi kohoamaan!

Leivästä saa myös helposti kivan tuliaisen
Vinkki: mikrossa on vedoton paikka taikinan kohottamiselle. Se sopii erinomaisesti etenkin kissatalouteen kun avuliaat apukokit eivät pääse avustamaan taikinan kohoamisessa. 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Burgundinpata

En ole erityisen hyvä syömään punaista lihaa. En noudata mitään ideologiaa, mutta jostain syystä pihvit eivät ole minun juttuni. Sain toissa jouluna lahjaksi uunipadan ja pitkään tein siinä vain pataleipää. Onneksi kuitenkin päätin kokeilemaan burgundinpataa. Yhdistelin netistä löytämiäni ohjeita ja ai että tulikin hyvää! Siispä itse asiaan.

Pata ennen uunia
Burgundinpata
4 annosta

500 g naudanlihaa (esimerkiksi paistisuikaleet)
2 rkl vehnäjauhoja
1 pkt pekonia
2 keskikokoista porkkanaa
5-6 salottisipulia kokonaisena
2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
3,5 dl punaviiniä
2,5 dl vettä
2 kpl härkä- tai naudanlihaliemikuutiota tai 2 rkl fondia
3 laakerinlehteä
1 tl mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kypsennystä. 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Kuori sipulit ja porkkanat. Viipaloi porkkanat kiekoiksi ja halkaise valkosipulit. Lisää porkkanat, sipulit ja mausteet pataan.

Ruskista naudanliha kahdessa osassa pannulla. Lisää ruskistettujen lihojen päälle vehnäjauhoja ja anna kypsyä hetki, jonka jälkeen laita suikaleet pataan.

Leikkaa pekoni kuutioiksi ja ruskista pannulla. Lisää pekoni pataan. Sekoita pannulla vesi, tomaattipyree ja fondi, anna kiehahtaa. Lisää seos ja punaviini pataan.

Hauduta uunissa kannella peitettynä noin 3 tuntia. Sekoita ja maista kypsennyksen aikana muutama kerta. Tarvittaessa lisää vettä tai suolaa.


Tarjoile perunamuusin kanssa.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Blogin harjakaiset

Ensimmäinen kirjoitus, huh! Aloitanpa kertomalla itsestäni ja siitä miksi täällä nyt ollaan.

Tiivistetty versio on, että innostuin kirjoittamisesta yläasteen ja lukion äidinkielen tunneilla. Kirjoitin pääasiassa novelleja ja runoja. Kirjoittaminen kuitenkin jäi taka-alalle ja nykyään luovin sisältö on kauppalistoilla ja sähköposteilla. Tahdon kokeilla vieläkö sormet viihtyvät näppäimillä ja luontevimmalta tuntuu kirjoittaa omasta elämästä. Tulen kirjoittamaan blogiin ruoka- ja leivontapainotteisesti. Ajattelin jakaa omat suosikkiohjeet ja uusimmat kokeilut. Mukaan mahtuu myös juttuja matkoista, käsitöistä ja ehkä jopa jotain sisustuksestakin. Siinä sivussa opettelen valokuvaamista, joten toivottavasti jotain onnistumisia senkin kanssa.

Rakastan matkustamista, mutta en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Rakkain matkakohteeni on Lontoo ja haavemaa Australia. Kotona lempipaikkani on keittiö. Näin nykyisestä kodistamme vain yhden kuvan keittiöstä ennen asuntonäyttöä, ja olin vakuuttunut, että tämä on meille hyvä koti. Onneksi asuntonäytössä myös muu koti vastasi toiveita. Kanssani asuu ja sotkee mies ja kaksi kissaa.



Teen itse kaiken meillä syötävän ruoan. Ostan hyvin harvoin valmisruokaa, ellei sitten ole kyseessä puolisoni syömä maksalaatikko ja purkkihernekeitto. Oma salainen paheeni on Saarioisen mikropitsa, jonka löydän lautaseltani ehkä kahdesti vuodessa. Olen välillä harrastanut ruokakokeita ja tehnyt esimerkiksi jogurttia itse, todeten sen kuitenkin liian aikaa vieväksi.



Innostun yleensä nopeasti. Teen mielelläni käsitöitä ja saan aina kaiken valmiiksi, mutta välissä saattaa kulua vuosi. Olen eräänkin pipon aloittanut talvella ja saanut valmiiksi seuraavana syksynä. Ei siksi että olisin erityisen hidas, vaan koska jotain mielenkiintoisempaa tuli väliin. Tykkään tee se itse -projekteista. Olen maalannut huonekaluja parvekkeella, mutta oppinut siitä ja todennut, että ehkä seuraavan kerran sitten kun tilaa on enemmän.

Blogin nimi Valmiiseen pöytään tulee siitä, että tykkään kutsua ihmisiä syömään, mutta ihan joka viikonloppu ei ole mahdollista ruokkia tuttavia. Siksi tahdonkin tarjota valmiin pöydän virtuaalisesti. Tervetuloa mukaan!