kotiliesi

lauantai 9. joulukuuta 2017

Modernisoitu saaristolaisleipä

Onnistuneen leivän tekeminen on lähestulkoon salatiedettä. Sitkoa pitää olla tarpeeksi, jauhojen määrä oikea ja uunin lämpötila juuri sopiva. Kohottaa pitää kerran tai kaksi, ja siltikin uunista saattaa tulla lättänä, raaka ja/tai kivikova tuotos. Ei kovin inspiroivaa siis.

Edellä mainituista syistä en ole lähtenyt mukaan vallitsevaan juurileivonnan trendiin. En usko, että leivänleivontataidoillani saisin onnistunutta lopputulosta aikaan. Saattaa kuitenkin käydä niin, että hurahdan juureen viiden vuoden päästä, ja mietin miksi en aiemmin siitä innostunut. Siihen asti pitäydyn kuitenkin helpoissa leivissä. Helpointa olisi toki marssia lähimpään kauppaan, mutta en juuri keksi parempaa tuoksua kuin uunituore leipä.

Blogia pidempään seuranneilta ei ole voinut jäädä huomaamatta rakkauteni pataleipiin. Pataleipärakkauden lisäksi aina onnistuneita ovat saaristolaisleivät. Tein saaristolaisleipää edellisen kerran kummipoikani nimiäisiin, ja nyt joulun alla tein viime vuonna julkaistun lakulimpun ohjetta mukaillen lakritsaista saaristolaisleipää.

Pohdiskelin reilu viikko sitten ääneen, että voisikohan saaristolaisleivän tehdä kakkuvuokaan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen! Mittasin kakkuvuokani tilavuuden (1,5 l), ja totesin sen riittäväksi. Tein taikinan, paistoin leivän, ja hyvää tuli. Muokkasin alkuperäistä ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi, eli korvasin osan ruisleseistä kaljamaltailla. Ohjeessa myös sanotaan lakumaton olevan helpoin vaihtoehto, mutta halusin lakritsin olevan isompina paloina, joten käytin tavallisia lakritsipatukoita. Voit tulkita ohjeen niin, että jos tahdot isoja lakritsipaloja, käytä lakritsia 80 grammaa. Jos taas leikkaat silppua lakumatosta, käytä 100 grammaa.

Leipä on parhaimmillaan muutaman päivän tekeydyttyään, mikä tekee siitä loistavan joululeivän. Voit leipoa leivän hyvissä ajoin ennen aattoa, ja jättää muiden ruokien valmistelulle aikaa aaton lähelle. Saaristolaisleipä kestää myös hyvin pakastamista, mutta suosittelen viipaloimaan sen etukäteen.


Lakritsainen saaristolaisleipä


80-100 g lakritsia
5 dl appelsiinimehua
50 g tuorehiivaa
1 dl siirappia
2 tl suolaa
1 rkl lakritsijuurijauhetta
1 dl kaljamaltaita
½ dl ruisleseitä
2 dl ruisjauhoja
5 dl vehnäjauhoja

Siirappivesi:
2 rkl siirappia
3 rkl vettä

Hienonna lakritsipalat veitsellä silpuksi. Sekoita lakritsit noin desilitraan jauhoja, jolloin niiden lisääminen taikinaan onnistuu helpommin.

Lämmitä appelsiinimehu kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva ja liuota sekoitellen. Lisää mehuun siirappi, suola, lakritsinjuurijauho, kaljamaltaat, leseet ja jauhot. Lisää lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu lakritsi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa leivinliinalla peitettynä 1 tunti. Kaada taikina voideltuun leipä- tai kakkuvuokaan (tilavuus noin 1½ l) ja anna kohota vielä puoli tuntia.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Paista leipä uunin alatasossa noin tunti.

Sekoita siirappi ja vesi keskenään ja voitele leivän pinta paiston siirappivedellä. Paista vielä noin 15 minuuttia.

Anna leivän jäähtyä vuoassa. Parhaimmillaan leipä on noin 2-3 päivän päästä, ja säilyy hyvänä noin viikon. Leivän voi myös pakastaa viipaleina.



Lue myös:

torstai 7. joulukuuta 2017

Kynttilän valaminen kierrätysmateriaaleista

Kynttilöiden valaminen on hauskaa, luovaa ja yllättävää touhua. Valmis lopputulos on joka kerralla hiukan eri värinen, ja tuoksuakin pystyy muuntelemaan valitsemalla tuoksukynttilöitä. Valkoisia kynttilöitä käyttäessä väristä tulee toki aina valkoinen, mutta muuten kynttilään saa väriä valmiilla kynttiläväreillä tai käyttämällä värillisiä kynttilöitä. Valmis kynttilä on oiva lahja esimerkiksi pikkujouluna, ja voithan kääräistä pakettiin vaikkapa pientä makeaa fudgen tai piparkakkujen muodossa. 


Kynttilät voi valaa valmiita kynttilöitä hyödyntäen, tai ostamalla kaupasta valmiit tarvikkeet. Valmista kynttilämassaa myydään esimerkiksi Sinellissä, 8,60€/kilo. Kynttilöihin tarvitset myös sydänlankaa, jota myydään myös askartelukaupoissa.

Itse olen valanut kynttilöitä molemmilla tavoilla, eli sekä kierrätysmateriaaleista että valmiista seoksesta. Lopputulos on molemmilla tavoilla yhtä hyvä. Katkenneita kruunukynttilöitä ja hankalasti valuneita pöytäkynttilöitä löytyy lähes jokaisen kaapeista. Itse kierrätän loppuun palaneet kynttilät keräämällä ne pussiin kynttiläkauden aikana, ja käytän niitä valamiseen myöhemmin. Viime vuonna etsin kynttilöitä myös Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta, ja löysinkin niitä todella edullisesti. Kannattaa siis tarkistaa kauppojen ale- ja poistohyllyt, kierrätyskeskukset ja kirpputorit sekä kokemukseni mukaan myös vanhempien lipaston laatikot :)


Kierrätyskeskukset ja kirpputorit kannattaa käydä läpi myös valuastioita etsiessä. Kynttilän voi valaa astiaan, jossa kynttilä poltetaan, tai käyttää valuastiaa. Kertakäyttöiseksi valuastiaksi sopii esimerkiksi puolikas huolellisesti pesty maitotölkki, tai vaikkapa lasten vanukaspurkki. Kaikki valuastiat tulee pestä huolellisesti, eikä niihin saa jäädä vettä. Vesi aiheuttaa kuplia, jotka poksuvat kynttilää polttaessa.

Valuastiaa valitessa kannattaa huomioida, että nykytiedon mukaan astian suuaukko ei saisi olla astiaa pienempi. Näin ollen esimerkiksi Piltti-purkki on huono, sillä ilma ei pääse kiertämään siellä tarpeeksi, ja syntyy riski tulipalolle. Itse olen valanut kynttilöitä monesti kauniisiin vanhoihin kahvikuppeihin, joita löytää kierrätettynä jopa alle eurolla. Kahvikuppia valitessa kannattaa kaikkein ohuimmasta posliinista valmistetut kupit jättää hyllylle, sillä myöskään ne eivät välttämättä kestä kynttilän lämpöä.


Kynttilän valaminen


Vanhoja kynttilöitä tai valmista kynttiläseosta
Sydänlankaa
Kattila
Tyhjä, huolellisesti pesty etiketitön säilyketölkki
Sekoitustikku
Valuastiat
Sukkapuikkoja tai syömäpuikot

Rouhi kynttilät hienoksi ja poista massan seasta mahdolliset roskat ja sydänlangan pätkät. Solmi sydänlanka sukka- tai syömäpuikon ympärille ja mittaa sitten valuastialle sopiva pituus.

Kaada kynttilärouhe säilyketölkkiin ja laita tölkki kattilaan, jossa on muutama sentti vettä. Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi ja anna poreilla miedolla lämmöllä. Steariini saattaa syttyä palamaan kuumentuessaan liikaa, joten älä kuumenna seosta liian lämpimäksi, äläkä koskaan jätä seosta valvomatta.

Uita sydänlangan pää steariiniin, ja kiinnitä se sitten valuastian pohjalle. Tarvittaessa lisää sulaa steariinia kiinnityskohtaan sekoitustikun avulla. Kun kiinnityskohta on jähmettynyt ja sulatettava steariini täysin sulaa, kaada se varovaisuutta noudattaen valuastiaan. Huomioi, että säilyketölkki on kuuma, joten käytä patalappua tai -kinnasta.

Kopauta astia kevyesti pöytään ja asettele sydänlanka suoraan. Jätä kynttilä jäähtymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.



Jähmettyvä steariini imeytyy hiukan sydänlankaan ja kynttilä painuu kuopalle. Sulata seuraavana päivänä pieni määrä steariinia ja täytä jäähtymisen seurauksena syntynyt kuoppa.

Irrota sydänlanka puikosta kynttilän jähmetyttyä kuopan täyttämisen jälkeen. Leikkaa lanka oikean mittaiseksi, ja nauti kauniista lopputuloksesta.


Lue myös:

maanantai 4. joulukuuta 2017

Toffeeherkku joulumaustein

Mainitsin lakritsiluumujen yhteydessä, että joulukuussa on erityisen mukavaa kutsua itsensä iltateelle, ja viedä herkkuja mukanaan. Seuraavan ohjeen toffeeherkut pääsivät viime viikolla iltakahvipöytään, ja loput myöhemmin miehen työpaikalle. Jouluna onkin mukavaa leipoa, mutta kun taloudessa asuu vain kaksi ihmistä, on herkkuja pakko toisinaan delegoida myös eteenpäin, tai joulukinkulle ei enää aattona ole tilaa. Toivon, että näin herkut tuovat iloa itseni lisäksi myös muille.

Toffeeherkku onkin sellainen, että siitä riittää jaettavaa. Leivonnainen on kooltaan äkkiä pieneltä näyttävä, mutta kun katsot mitä se pitää sisällään, huomaat äkkiä, että lopputulos on makea. Onneksi pieni pala siis riittää. Tai kaksi pientä palaa. Olen kuullut jonkun joskus syövän kolmekin putkeen, mutta se saattaa olla jo urbaani legenda.

Ohje on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Siitä johtuen pohjan raaka-aineiden mittayksikkö on poikkeuksellisesti desilitrojen sijaan grammoissa. Muokkasin pohjaa australialaisen lehden ohjeesta, jossa määrät oli ilmoitettu sekä grammoina että kuppeina (cups). Arvelin, että tarkempi lopputulos tulee grammoja käyttäen. Jos sinulla ei kuitenkaan ole keittiövaakaa, on sulkeissa ilmoitettu noin määrät desilitroille. Tummalla sokerilla tarkoitan muuten joko fariini- tai ruokosokeria, samalla tavalla kuin naudanlihapadassa.

Toffeekerroksessa olen käyttänyt epätarkkaa määrettä "ripaus". Neilikkaa ripottelin suoraan pussista todella vähän, sillä sen maku on melko voimakas. Määrä on siis alle puoli maustemitallista. Suolaa rouhin suoraan suolamyllystä muutaman kierroksen, eli noin ½-1 maustemitallista.


Jouluinen toffeeherkku


65 g voita
90 g (1⅓ dl) vehnäjauhoja
30 g (⅓ dl) tummaa sokeria
1 tl inkivääriä

Toffee:
150 g voita
2 dl ruokosokeria
1 dl glukoosisiirappia
397 g kondensoitua maitoa (1 purkki)
½ tl kanelia
½ tl pomeranssia
ripaus neilikkaa
ripaus suolaa

Päälle
125 g maitosuklaata

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Aseta leivinpaperi noin 20 x 25 cm kokoiseen vuokaan. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sulata voi. Lisää voi jauhoihin, ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuokaan, ja paista sitä noin 20 minuuttia, kunnes pinta on hiukan ruskistunut. Nosta sivuun jäähtymään.

Tee sillä välin toffeekerros. Sulata voi pinnoitetussa kattilassa. Lisää sokeri ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri liukenee. Lisää glukoosisiirappi ja kondensoitu maito. Keitä seosta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia, tai kunnes se muuttuu sakeammaksi. Lisää lopuksi kaneli, pomeranssi, neilikka ja suola, ja sekoita hyvin. Kaada toffeeseos tasaisesti pohjan päälle. Nosta jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Sulata paloiteltu maitosuklaa vesihauteessa tai mikrossa noin 15 sekunnin välein sekoittaen. Kaada suklaa toffeekerroksen päälle. Siirrä herkku peitettynä jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Leikkaa terävällä veitsellä paloiksi. Leivonnainen on todella makeaa, joten jo pieni pala riittää. 

Säilytä valmiita paloja jääkaapissa.


Lue myös:

lauantai 2. joulukuuta 2017

Naudanlihapata uunissa

Olen hitaasti oppinut pitämään liharuoista, kun ne valmistetaan padassa. Tai oikeastaan pataruokiin rakastuin suin päin burgundinpataa kokeiltuani, mutta olen alkanut toisinaan kokeilla myös muita uusia liharuokia. Viikko sitten söin jopa hirvimakkaraa ja prosciuttoa, vaikka pari vuotta sitten kumpikaan ei olisi päätynyt lautaselleni.

Palataan kuitenkin pataruokiin, ja etenkin tähän tummaan naudanlihakastikkeeseen. Vai pitäisikö se nimetä kuitenkin naudanlihapadaksi, kun se kuitenkin padassa valmistetaan? Niin tai näin, tässä on ruoka vaativaankin makuun. Kastikkeen nesteenä on käytetty olutta, ja lisämakua tuo tumma sokeri, tomaatti ja mausteet. Alkoholi haihtuu kastikkeesta kypsennyksen aikana, ja jäljelle jää vain oluen aromit. Voit siis huoletta tarjoilla tätä myös lapsille.

Olutta ja sokeria koskee molempia sama neuvo: tummaa sen olla pitää. Olen kokeillut pataa myös vaaleilla vaihtoehdoilla, eikä tästä silloinkaan pahaa tule. Parhaimmillaan kastike on kuitenkin, kun valitset sekä tumman oluen että sokerin. Sokeriksi sopii siis esimerkiksi fariini- tai ruokosokeri, tai miksipä ei vaikka siirappikin. Olut voi olla esimerkiksi tumma lager tai porter, makusi mukaan.

Ruokaohjeet ovat yleensä aina sovellettavissa, mutta kannustan kuitenkin ostamaan worscesterkastiketta, jos sitä ei sinulla kaapissa jo ole. Sillä saa lisämakua kaikkiin lihakastikkeisiin, ja se säilyy todella pitkään, vaikka käyttäisitkin sitä vain tähän. Ja jos et muuta käyttökohdetta kastikkeelle keksi, niin Google tietää kertoa, että sitä käytetään Bloody Mary -drinkkiin :)


Tumma naudanlihakastike

neljälle

400 – 500 g naudan paistisuikaleita
1 pkt (140 g) pekonia
2 kevätsipulia
½ punainen chili
3 rkl fariini- tai ruokosokeria
1 tlk (0,33 l) olutta
1 rkl Worscesterkastiketta
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl paprikajauhetta
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 laakerinlehti

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja ota valurautapata esille. Pilko kevätsipulit ja chili pieneksi ja laita pataan laakerinlehden kanssa. Suikaloi pekoni saksilla, paista se kypsäksi kuumalla pannulla ja kumoa pataan. 

Ruskista naudanlihasuikaleet pannulla. Lisää ruokosokeri ja Worscesterkastike ja jatka paistamista vielä hetki. Lisää olut, tomaattipyree, paprikamauste ja suola, ja anna kiehahtaa. Mausta lopuksi mustapippurilla ja kaada seos varovaisesti pataan.  

Kypsennä ruokaa uunissa 2 tuntia. Sekoita kypsennyksen puolivälissä, ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita. Jos kastike näyttää vähäiseltä, voit lisätä noin ½-1 desilitraa vettä tai olutta.

Tarjoile perunamuusin kanssa.




Lue myös:

Burgundinpata
Syksyinen juuresmakkarapata

tiistai 28. marraskuuta 2017

Lakritsiluumut, eli askel kohti joulua

Marraskuu kääntyy kohta kohti joulukuuta, ja alkava kuukausi tuo tullessaan jouluiset reseptit. Jos siellä ruutujen takana on teitä, jotka saavat näppylöitä jo sanasta joulu, niin ei hätää. Ajattelin aloittaa pehmeällä laskulla, ja tänään olisi tarjolla luumuja ja lakritsia. Eihän kuulosta liian jouluiselta?

Monen mielestä joulua kuuluu viettää vain sillä viikolla, kun jouluaatto on, mutta itse ryntään monesti jo lokakuussa glögiostoksille. Jouluksi koen vain joulun pyhät, ja kinkkua ja laatikoita syön vain silloin. Muuten tykkään kuitenkin ujuttaa joulukuun ruokiin jouluisia tai talvisia makuja; kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssia. Omalla kohdallani kyse on siis ehkä enemmän pimeän kuukauden tunnelmoinnista kynttilöiden valossa ja kiireen vaihtamisesta keittiössä hääräilyyn.

Joulukuussa tulee usein leivottua ja herkuteltua huomattavasti useammin, kuin muina vuodenaikoina. Mikäpä siinä, jos pieni ylimääräinen herkuttelu saa hyvälle tuulelle, ja auttaa jaksamaan pimeän vuodenajan yli. Herkkujen valmistuksessa on muuten myös se hyvä puoli, että koska kaikkea ei voi syödä yksin, on hyvä syy kutsua itsensä iltakahville ystävien luokse, ja samalla voi viedä tuliaisia.

Lakuluumujen valmistaminen on yksinkertaisia, vaikka niin taidan kyllä sanoa lähes kaikkien ruokien kanssa. Näiden kohdalla se pitää erityisen hyvin paikkaansa, sillä luumut viipaloidaan, ja laitetaan kattilaan muiden aineksien kera. Lyhyt keittäminen, ja herkku on valmis. Hiukan kun antaa niiden jäähtyä jääkaapissa, niin maku ehtii tasaantua.

Ohje on löytynyt Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää joulua -kirjasta. Minulla on siitä vanhempi painos, joten en osaa sanoa löytyykö ohje vielä uusitusta versiosta.


Lakritsiluumut


500 g luumuja
1 dl vettä
¾ dl sokeria
½ sitruunan mehu
1 tl lakritsijauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tähtianista
ripaus suolaa

Pese ja lohko luumut. Mittaa kaikki ainekset kattilaan, kiehauta ja keitä hiljaa poreillen noin 15 minuuttia. Poimi tähtianikset pois, ja purkita luumut liemineen. Säilytä viileässä.

Tarjoile kermavaahdon tai maltan riisin kanssa.


Maltan riisi

eli eilisen päivän riisipuuro kahdelle

4 dl kylmää riisipuuroa
1 dl kuohukermaa
1 rkl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma ja sokerit vaahdoksi, ja kääntele kylmän riisipuuron joukkoon. Nauti sellaisenaan tai lakritsiluumujen kera.




Lue myös nämä:

Piparinmakuinen unelmatorttu
Herkullinen joulupataleipä
Suklainen glögipiiras

torstai 23. marraskuuta 2017

Kotitekoinen kebab

Kotitekoinen kebab, miltä kuulostaisi?

Itse tehtynä kebab on hyvää, ja maistuu paremmalta kuin kaupan valmiit kebablastut. Itse tehtynä kebab on myös terveellisempään kuin pikaruokaloiden kebab, ja vaikka valmistaminen viekin aikaa, tiedät ainakin mistä raaka-aineista se on valmistettu. Minä skeptisenä hiukan epäilen lihan alkuperää, silloin harvoin kun käyn kebabilla.

Kotitekoinen kebab pitää sisällään jauhelihaa ja mausteita. Itse teen kebabin naudan jauhelihasta, mutta olen kokeillut myös broileria. Se onnistui myös hyvin, mutta vaati vain hiukan erilaiset mausteet. Korvasin juustokuminan muistaakseni currymausteella, mutta suosittelen seuraamaan omaa makuaistia. Suosittelen valmistamaan kebabia kerralla paljon, jotta sitä ei tarvitse tehdä heti seuraavana päivänä uudestaan, kun huomaat kuinka hyvää se on.

Kebabiin tulee melko paljolta tuntuva määrä suolaa, mutta kun sen jakaa kuudelle annokselle, on määrä melko kohtuullinen 2,5 grammaa. Jauheliha kannattaa vaivata huolellisesti, sillä kypsänä se palkitsee nähdyn vaivan. Vaivaamisella massasta tulee tiivis pötkö, josta on kypsänä helppo viipaloida lastuja. Vaivaan itse lihan aina käsin, mutta jos kaapissassi pöydälläsi on yleiskone, voit käyttää myös sitä. Tällöin vaivaamisaikaa voi lyhentää hiukan.


Kebab jauhelihasta

noin kuusi annosta

1 kg naudan jauhelihaa
1 rkl suolaa
2 tl paprikajauhetta
1 rkl juustokuminaa
¾ tl valkopippuria
chiliä

Mittaa mausteet suureen kulhoon ja lisää jauheliha. Vaivaa jauhelihaa noin 10 minuuttia, kunnes sen koostumus on tiivis ja tasainen. Vähiten ikävältä vaivaaminen tuntuu kumihanska kädessä.

Leikkaa kaksi pitkää palaa alumiinifoliota ja laita ensin toinen pystyyn ja sitten toinen vaakaan. Muotoile jauhelihasta tiivis tasapaksu pötkö folion päälle. Tiivistä jauhelihaa vielä, jotta sisälle ei jää ilmaa. Rullaa jauhelihapötkö ensin toisen folion sisään, ja sitten vielä toisen. Pistä pötköön haarukalla muutama pisto, joista rasva valuu ulos.

Paista jauhelihapötköä leivinpaperoidun pellin päällä 100-asteisessa uunissa 4 tuntia. Huomaa, että vaikka tekisit kerralla pienemmän määrän, ei paistoaika lyhenny.

Anna kypsän kebabin jäähtyä noin puoli tuntia ja viipaloi se sitten terävällä veitsellä ohuiksi lastuiksi. Paista viipaleet pannulla tilkassa öljyä ennen ruokailua, ja nauti haluamillasi lisukkeilla.



Kastike pitakebabille


200 g kermaviiliä
1 (noin 80-100 g) maustekurkku
1 rkl sinappia
¼ suolaa
ripaus chiliä
ripaus mustapippuria

Hienonna maustekurkku pieneksi ja sekoita kermaviiliin. Mausta kermaviili chilillä, sinapilla, suolalla ja pippurilla.


Lidlissä näkyy muuten olevan juuri nyt kilon naudan jauheliha tarjouksessa, hintaan 5,49€. Tarjous on voimassa torstaista 23.11. sunnuntaihin 26.11.

Lue myös:

Kalapuikot ja tartarkastike
Maailman parhaat lihapullat

perjantai 17. marraskuuta 2017

Blogikuvaus kissojen kanssa

Bloggaamista on nyt takana hiukan reilu vuosi, ja lähes sama aika on siitä, kun sain käteeni järjestelmäkameran. Ruokakuvaamisen suhteen olen siis vielä melko noviisi, mutta onneksi tekemällä oppii. Teknisten ominaisuuksien lisäksi kuvaamisessani on yksi haaste, nimittäin kissat. Olen jo tottunut kissankarvoihin ruoassa, lautasella ja pöydillä, mutta karvojen lisäksi pöydällä on välillä myös kissat – lukuisista kehotuksista huolimatta. Toisinaan näistä hetkistä tallentuu hassuja kuvia, ja tässä niistä muutama.