kotiliesi

perjantai 17. marraskuuta 2017

Blogikuvaus kissojen kanssa

Bloggaamista on nyt takana hiukan reilu vuosi, ja lähes sama aika on siitä, kun sain käteeni järjestelmäkameran. Ruokakuvaamisen suhteen olen siis vielä melko noviisi, mutta onneksi tekemällä oppii. Teknisten ominaisuuksien lisäksi kuvaamisessani on yksi haaste, nimittäin kissat. Olen jo tottunut kissankarvoihin ruoassa, lautasella ja pöydillä, mutta karvojen lisäksi pöydällä on välillä myös kissat – lukuisista kehotuksista huolimatta. Toisinaan näistä hetkistä tallentuu hassuja kuvia, ja tässä niistä muutama.












maanantai 13. marraskuuta 2017

Lämmittävä kurkumalatte

Iltojen pimennyttyä mieleni on tehnyt sytyttää kynttilöitä ja hautautua sohvan nurkkaan neuletöiden kanssa. Viileä asunto saa myös haaveilemaan lämpimästä juomasta, ja koska juon teetä yleensä aamuisin, kaipaan illalla jotakin muuta. Kaakaota ei aina viitsisi juoda tai sitä ei tee mieli, ja kahvia en juo iltaisin. Tällaisella hetkellä kurkumalatte rientää apuun. Oletko jo kuullut tuosta kauniin keltaisesta herkusta?

Kurkumalatteen tulee nimensä mukaisesti kurkumaa, mutta lattella sen kanssa ei ole mitään tekemistä. Tähän juomaan ei siis tule kahvia, tai kofeiinia. Kurkumalatte valmistetaan kasvimaitoon, ja oma suosikkini on mieto kauramaito. Herkku makeutetaan hunajalla, ja nautitaan hyvällä omallatunnolla.

Kurkuma on melkoinen tehoaine, mikäli tutkimuksiin on uskominen. Sen on sanottu auttavan muun muassa painonhallinnassa, tulehduksissa ja ruuansulatuksessa. Kurkumaa on käytetty jo tuhansia vuosia kiinalaisessa ja intialaisessa lääkinnässä. Imeytyäkseen mahdollisimman tehokkaasti, kurkuma tarvitsee piperiiniä, jota saadaan mustapippurista. Itse käytän kurkumaa sekä latten muodossa, että kastikkeissa. Kuumentaminen ja öljy tehostavat vaikutusta entisestään, joten kastikkeiden valmistaminen kannattaa aloittaa kurkuman kuumentamisella öljyssä ennen muiden ainesten lisäämistä.

Kurkumalatteen tulee yksinkertaisia maustekaapin antimia. Itselläni käytössä on (sattumalta) luomu mausteet, mutta se ei ole pakollista. Kanelin suhteen olen kuitenkin tarkka, ja ostan vain ceylonin kanelia. Sitä löytyy ainakin Urtekramilta, ja kuulemani perusteella myös jopa Lidlistä.


Kurkumalatte-mausteseos


6 rkl kurkumaa
1½ rkl kanelia
1 rkl inkivääriä
½ tl muskottia
¾ tl kardemummaa
¼ tl mustapippuria

Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään.

Kurkumalatte

yhdelle

2-2½ dl kasvimaitoa
1 tl kurkumalatte-mausteseosta
1 tl hunajaa

Kuumenna kasvimaito, ja lisää mausteseos ja hunaja. Sekoita hyvin, ja nauti lämmittävästä vaikutuksesta. Mausteet eivät liukene, vaan painuvat mukin pohjalle. Sekoita siis juomaa sitä nauttiessasi.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Rieskat kahdella tavalla ja arvonnan voittaja

Mitä tehdä, kun leipäkaappi huutaa tyhjyyttään, ja perheelle pitäisi saada iltapalaa? No rieskoja tottakai! Pikarieskat valmistuvat nopeasti, mutta jos kaapin hupeneminen on ollut ennakoitavissa, suosittelen kokeilemaan myös perunarieskoja. Molemmat maistuvat erinomaiselta, ja ovat parhaimmillaan lämpimänä.

Pikarieskat vaativat vain jääkaapissa olevan kermaviilipurkin, ja jauhopussien pohjat. Hapanmaitotuotteena kermaviili säilyy avaamattomana hyvin parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin, joten näitä voi valmistaa vaikka hävikkiä torjuakseen. Jauhoiksi puolestaan käy mikä vain. Oma suosikkini on ruisjauhoista tehdyt rieskat, mutta toisinaan käytän 50/50 ruis- ja spelttijauhoja. Pelkillä vehnäjauhoilla en ole vielä kokeillut, mutta uskoisin onnistuvan hyvin niilläkin.

Pikarieskat

6 kappaletta

2 dl ruis- tai spelttijauhoja
200 g kermaviiliä
50 g voita sulatettuna
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Sekoita ainekset ja anna turvota, kunnes uuni lämpiää 250 asteeseen. Lusikoi taikina 6 kasaan, ja levitä jauhotetuin käsin mataliksi rieskoiksi.

Paista 10-15 minuuttia uunin keskitasolla, kunnes pinta saa vähän väriä. Nauti lämpimänä voin ja juuston kanssa.

Perunarieskoja teen aina, kun ruokana on ollut perunamuusia. Teen yleensä perunamuusista tarkoituksella muutaman potun verran tarvittavaa isomman, sillä rieskat ovat vaan niin hyviä, ja erityisesti vastapaistettuina. Taikinaan tulevan suolan määrään vaikuttaa perunamuusin suolaisuus. Jos tykkäät tehdä muusista suolaista, lisää taikinaan silloin vain puoli teelusikallista suolaa. Jos taas syöt muusin mielellään vähäsuolaisena, tai jopa suolattomana, kannattaa rieskoihin laittaa teelusikallinen suolaa.

Perunarieskat

8 kappaletta

3 dl perunamuusia
1 kananmuna
2½ dl jauhoja
½-1 tl suolaa

Sekoita ainekset nopeasti taikinaksi ja nosta taikinasta 8 nokaretta uunipellille leivinpaperille. Taputtele nokareet mataliksi jauhotetuin käsin.

Pistele ja paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.


Blogin syntymäpäiväarvonta päättyi viime viikolla, ja tällä kerralla onni suosi Nannaa. Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kiitos kaikista kommenteista, sain niistä monia hyviä ideoita :)

Lue myös nämä:

Punaviinipataleipä
Helposti onnistuvat sämpylät

perjantai 3. marraskuuta 2017

Syksyinen juuresmakkarapata

Pimeänä vuodenaikana tekee mieli tuhtia ruokaa, ja kiireinen arki saa ainakin minut haaveilemaan helposta ruoanvalmistuksesta. Juuresmakkarapataan tulee melko yksinkertaiset raaka-aineet, eikä valmistuksessa kestä kohtuuttoman kauaa. Raaka-aineita voi pilkkoa samalla kun osa jo kypsyy, eikä pitkää esivalmisteluaikaa tarvita. Makkaraa lukuun ottamatta kaiken voi hyvin pilkkoa valmiiksi jo vaikka edellisenä iltana, ja seuraavana päivänä hoitaa vain kypsennyksen.

Raakamakkaraksi sopii oikeastaan mikä vain mausteinen. Chorizoa ja erilaisia wursteja taitaa olla kuitenkin parhaiten saatavilla ympäri vuoden. Pata onnistuu varmasti hyvin myös tavallisesta makkarasta, eikä sitä silloin esipaistaa kattilassa, vaan voit lisätä viipaloidun makkaran sekaan sellaisenaan.


Juuresmakkarapata

neljälle

300 – 400 g mausteista raakamakkaraa
1 rkl öljyä
3 porkkanaa
1 keskikokoinen bataatti
2 kevätsipulia tai 1 pieni keltasipuli
300 g kirsikkatomaatteja
½ kasvis- tai lihaliemikuutio
1 dl vettä
1 tl fariinisokeria
1 tl paprikamaustetta
1 laakerinlehti
mustapippuria

Kuori ja leikkaa porkkanat ja bataatti kuutioiksi. Viipaloi kevätsipulit tai hienonna tavallinen sipuli. Huuhtele kirsikkatomaatit, ja poista niistä halutessasi kannat.

Paista makkaroihin kattilassa kaunis pinta, ja siirrä hetkeksi syrjään. Lisää sitten porkkanat kattilaan, ja kuullota niitä keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Leikkaa sillä välin makkara noin suupalan kokoisiksi. Kun porkkanat ovat kypsyneet hiukan, lisää kattilaan makkarat ja kirsikkatomaatit. Kypsennä noin 5 minuuttia.

Lisää kattilaan bataatti, sipuli, vesi, mausteet ja liemikuutio. Anna padan kiehua miedolla lämmöllä noin 15 – 20 minuuttia, kunnes juurekset ovat kypsiä. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria.

Tarjoile hyvän leivän kanssa.



Lue myös:

maanantai 30. lokakuuta 2017

Haaveena Australia




Haaveilin lukioaikana au pairin työstä, ja hain joihinkin perheisiin Lontoossa ja Australiassa. Olin useamman vuoden ajan varma, että lähden Australiaan, ja ehdin avata säästötilinkin. Sain tuolloin lisäksi joululahjaksi Australia-matkaoppaan vakuutettuani äidilleni, että lähden kyllä. Ei sillä, että äiti olisi juuri toivonut minun lähtevän, vaan enemmänkin huolena oli, että opus hankitaan turhaan.

Australia jäi tuolloin - lähes 10 vuotta sitten – kuitenkin haaveilun asteelle. Säästötili on ollut minulla siitä asti koskemattomana, ja haave vain joidenkin päiväunien kohteena. Viime vuonna verottaja ilmoitti, että saan mukavan summan veronpalautuksina. Tuolle rahalle ei ollut suuria käyttökohteita odottamassa, joten laitoin sen säästötilille talteen. Tammikuussa juttelin ystäväni kanssa, ja esittelin juuri ostamaani Mavalan Adelaide-sävyn kynsilakkaa. Tuolloin totesin tehneeni päätöksen, että tänä vuonna haaveeni toteutuu. Olin päättänyt, että tänä vuonna vastaan itse elämästäni, ja teen asioita joista tulen onnelliseksi.

Seuraan aktiivisesti lentodiilit.fi -sivustoa, ja keväällä vastaan tuli hyvä tarjous lennoista. Varasin lennot maaliskuussa, enkä meinannut pysyä housuissani. Aloitin matkan suunnittelun kesällä, ja hiljalleen varasimme lentoja maan sisällä ja majoituksen eri kaupungeista. Matkan suunnittelu on edennyt siihen vaiheeseen, että lähtö on tänään! Todellisuudessa tällä kellonlyömällä olen jo lentokentällä jännittämässä edessä olevaa pitkää lentoa ja sitä, läpäisenkö Australian tullin tarkastukset. Enkä malta odottaa!




Matka Australiaan, tai minne tahansa kauas, ei ole monellekaan ihmeellinen juttu. Ei minullekaan matkustaminen muihin kohteisiin olen sen jännittävämpää, mutta tämä on monella tavalla erilaista. Tämä matka edustaa minulle unelmien toteutumista, ja antaa uskoa haaveilun voimaan. Viimeiset pari vuotta ovat olleet hiukan haastavia, ja unohdin haaveilemisen taidon. Viime vuonna työllistyin paikkaan, jossa oli hyvä olla. Huomasin, hiukan yllättäen, että olin jälleen alkanut haaveilla – ammatillisesti ja vapaa-ajallisesti.

Tässä minä nyt siis olen. Matkalla toteuttamaan tähänastisen elämäni suurinta haavetta. Toivon Australian olevan kaikkea sitä mistä olen vuosia haaveillut, tietämättä kuitenkaan mistä todella haaveilen. Toivon myös, että tämän haaveen toteutettuani uskallan tarttua niihin takataskussa odotteleviin muihin haaveisiin.

Ja äiti (ja vähän iskäkin): varon kyllä meduusoja ja hämähäkkejä, ja pyrin välttymään ruokamyrkytykseltä :)



torstai 26. lokakuuta 2017

Syntymäpäiväarvonta

"Tulen kirjoittamaan blogiin ruoka- ja leivontapainotteisesti. Ajattelin jakaa omat suosikkiohjeet ja uusimmat kokeilut. Mukaan mahtuu myös juttuja matkoista, käsitöistä ja ehkä jopa jotain sisustuksestakin. Siinä sivussa opettelen valokuvaamista, joten toivottavasti jotain onnistumisia senkin kanssa."

Näin lupasin tasan vuosi sitten, eli tänään tulee kuluneeksi vuosi blogin aloittamisesta. Aika menee toisaalta nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että olen aina kirjoittanut tätä. Matkaan on mahtunut lukuisia epävarmuuden hetkiä, mutta kuitenkin myös paljon ilon hetkiä. Viimeisimpänä luonnollisesti Kotilieden blogiverkostoon liittyminen.

Kuva: Pixabay
Kommenttikenttään olisin toivonut vuoden aikana vilkkaampaa liikennettä, joten se olkoon yksi seuraavan vuoden tavoitteista. Pyrin myös oppimaan kameran käyttöä syvällisemmin, koska vuoden pimeä aika on taas käsillä. On yllättävän työlästä huomioida ISO-arvot, kun kesän on voinut kuvata lähinnä tuuriin nojaten. Olen viime viikon aikana pohtinut myös blogin tulevaisuuden päämääriä tarkemmin, ja palaan niihin hiukan myöhemmin.

Blogi on antanut vuoden aikana paljon, ja nyt on aika antaa teille lukijoille jotakin. Mietin hyvän tovin mikä sopisi valmiiseen pöytään -teemaan, ja mielessäni pyöri vain tylsästi keittiöpyyhkeet, muffinivuoat ja suklaa. Ajatus kuitenkin tupsahti päähäni eilen illalla, ja kuvaa mielestäni sisältöä ja ajatusmaailmaani erinomaisesti.

Arvon siis osallistujien kesken Satokausikalenterin vuodelle 2018. Tarkemmin satokausikalenterista voi lukea täältä. Kalenteri on visuaalisesti erittäin onnistunut, ja jo pelkät kuvat motivoivat varmasti käyttämään sesongin tuotteita. Kalenterissa on huomiotu myös fodmap, ja kalenterista hyötyy niin seka- kuin kasvissyöjäkin.



Osallistu arvontaan kertomalla millaista sisältöä haluaisit seuraavan vuoden aikana lukea. Jätä kommenttiisi sähköpostiosoite. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti. Kilpailu päättyy viikon päästä, 2.11. kello 23.59.

Onnea kilpailuun!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Naapurin Annikin juustopekonipiirakka

Rakastan reseptejä, joilla on jokin tarina. Tällaisista resepteistä aktiivisesti käytössäni on muun muassa toimistovaarilta peritty lihapullaresepti, eikä joulua tule ilman Paraisten piparkakkuja. Reseptin pitkä historia yleensä takaa onnistuneen lopputuloksen, sillä eihän sitä muuten käytettäisi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Uusin herkkuresepti tuli vastaani kyläillessäni veljeni luona, jossa tarjolla oli kälyni leipomaa piirakkaa, joka meinasi viedä tajun. Hyvällä tavalla siis. Lautaselta löytyi juustopekonipiirakka, ja se oli rakkautta ensi puraisulla. Olen kohdannut tuon piirakan kanssa muutaman kerran vuoden aikana, ja ehdin kertaalleen saada jo ohjeenkin, mutta se hautautui puhelimen kuvatulvan uumeniin.

Muutama viikko sitten lautaselta löytyi jälleen tuttu piirakka, ja nyt aloin kaivata ohjetta uudestaan. Sain sen, ja luvalla jaan sen nyt teillekin. Mitä sitten tulee tämän piirakan tarinaan. Ohje on peräisin kälyni mummolta, joka oli saanut sen naapuriltaan, Annikilta. Kuulemani mukaan mummo oli jaksanut tehdä piirakkaa vielä vanhanakin, vaikka voimat muuten alkoivat jo ehtyä. Jo pelkkä tarina on ihana, mutta voi pojat, niin on myös itse piirakka!


Vanhaan aikaan ruoat ja leipomukset olivat ihastuttavat yksinkertaisia. Tähänkin piirakkaan tulee vain 8 raaka-ainetta, ja näistä kaikkia on joko aina kaapeissa, tai ainakin hyvin lyhyen kauppareissun päässä. Valmistaminen on todella helppoa, ja tästä takuuna on se, että kuvien piirakan valmisti tällä kerralla evääkseen puolisoni. Mies, joka ei siis ole koskaan oma-aloitteisesti leiponut. Alkuperäisessä ohjeessa pekonin määrä oli 120 g, mutta hävikkiä torjuaksesi voit huolettomasti käyttää koko paketin. Juustoksi sopii jokin maukas, kuten gouda, cheddar tai vaikkapa emmental. Ja sitten vain kädet jauhoihin, ja piirakkaa odottelemaan.

Juustopekonipiirakka


Pohja:
100 g voita
½ dl kermaviiliä
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
140-170g pekonia
1½ dl kermaviiliä
2 dl juustoraastetta
2 kananmunaa
pippuria

Sulata voita mikrossa hetki, ja yhdistä kermaviilin kanssa. Lisää jauhot ja leivinjauhe, ja sekoita tasaiseksi. Painele voidellun tai leivinpaperoidun piirakkavuoan pohjalle.

Silppua pekoni saksilla, ja yhdistä muiden täytteen ainesten kanssa. Kaada täyte pohjan päälle, ja paista piirakkaa 200 asteessa 30 minuuttia.


Lue myös:


Kielen mennessään vievä meetvurtipiiras
Mustikkapiirakkapäivä